Puntari 040700, Veli-Matti Hynninen Moskovassa pärjää hyvin kun suhtautuu venäläisiin kuin savolaisiin. Pitää jatkuvasti kehua kaikkea moneen kertaan. Rappio pitää nähdä eksotiikkana, laiskuus kulttuurina, venäläinen imperialismi isänmaallisuutena ja mauttomuus mielenkiintoisena tyylinä. Kukaan ei ole niin perso mielistelylle kuin venäläinen. Näin kirjoitti juhannuksen tienoissa iltapäivälehteen toimittaja Laitinen. En tiedä tekeekö hän oikeutta sen paremmin venäläiselle kuin …

Jatka lukemista

Puntari 260600 Jos joku asia ei millään onnistu, saatamme tokaista ”ei tule kesää.” Tai jos sen tai tämän asian todistusvoima on liian vähäinen, sanomme joskus ”ettei yksi pääsky kesää tee.” Kirjassaan Lukemisia lapsille Topelius kertoo Rafael-nimisestä sairaasta pojasta, joka ei parantunut. Poika odotti kesää, jota ei koskaan tullut. Eikä toteutunut aikoinaan Suomen kuningaskuntakaan. Sekin oli …

Jatka lukemista

Kolumni 160600 Rakastunut ihminen voi tuntea olevansa äärimmäisen yksinäinen ihminen, koska kukaan toinen ei voi ymmärtää hänen sielunsa syvyydessä roihuavaa paloa. Tunne on niin vahva ja niin syvä, että muut ihmiset ja asiat tuntuvat ulkopuolisilta. Rakastunut onkin – ilman rakastettuaan – äärimmäisen yksinäinen ihminen, kirjoittaa Roland Barthes. Barthes on tunnettu ranskalainen kirjallisuustieteilijä ja semiootikko,yksi innoittajistani. …

Jatka lukemista

Papin puntari 15.6.2000 Voiko Loviisan kirkossa kaatua Pyhän Hengen kosketuksesta? Näin eräs seurakuntalainen kyseli minulta miksei meillä kaatuilla, täytytä hengestä, koetan ihmeitä? Nokian kirkkoherran Markku Koiviston ympärillä virinnyt karismaattinen herätys on nostattanut vilkkaan keskustelun myös mediassa uskonelämän kysymyksistä. Kuuluuko kaatuileminen luterilaisuuteen? Kenellä on kyky ohjailla hengen liikkeitä? Onko yhdenlainen hurmoksellisuus hyväksyttävämpää kuin toinen? Tasan neljäkymmentä …

Jatka lukemista

Papin puntari 7.6.2000 Tähän kesän alkuun helluntain tienooseen olen vuosikaudet repäissyt pienen siivun kesäyliopistoa. Tänä kesänä on vuorossa tunnettu aikuiskouluttaja Auvo Marckwort, jonka seurassa perehdymme uusimpiin oppimis- ja työteorioihin. Auvo Marckwort patistaa olemaan hyvä esiintyjä ja kouluttaja. Elämässä tärkeitä ovat tila, strategia ja sisältö. Oikea tila luo oppimiseen tarvittavan ilon, oikealla strategialla luodaan innostus ja …

Jatka lukemista

Papin puntari 1.6.2000 Tähän touko-kesäkuun taitteeseen sisältyy henkilökohtaisen elämäni suuri juhlapäivä. Toukokuun 31.päivänä 28 vuotta sitten Helsingin hiippakunnan piispa Aarre Lauha vihki minut papiksi. Viisivuotiaasta asti minussa elänyt unelma täyttyi, sen suurempaa täyttymystä en osaa kuvitella. Pappeus on minulle pyhä ja lähtemätön asia. Pietarista lähtein vuosisadasta toiseen jatkuva, katkeamaton pappeus lahjoitetaan pappisvihkimyksessä (ordinaatiossa) vihittävälle. Viran …

Jatka lukemista

STT:lle Veli-Matti Hynninen 25.5.2000 Miten Unkari ja Suomi löysivät toisensa Unkarilainen osaa olla rento, tarvittaessa tulinenkin, mutta aina ystävällinen. Unkarilaisen edellä ”liekehtii puoliksi suudellun suudelman palo” kuten kirjailija Endre Ady runossaan lupaa. Tähän nähden suomalainen on selvästi hidas, harkitseva, vähemmän intensiivinen. Mutta sukulaisia olemme, läheisiä, toisistamme riippuvaisia. Mikä meidät tekee niin kiinnostaviksi toisillemme? Heimoveljeys? Kielisukulaisuus? …

Jatka lukemista

Seurakuntayhteistyön parhaat käytännöt Johdanto puheenvuoroon Kouvolassa Veli-Matti Hynninen 25.5.2000 ”Ystäviltäni pelasta minut Herra, vihollisistani kyllä selviydyn.” Unkarilainen kirjailija János Kodolányi käyttää tätä unkarilaista sananlaskua perusteluna ystävyyden velvoituksille. Ei ole aina helppo olla eri mieltä ystävän kanssa. Ystävyyshän velvoittaa ja samalla sitoo. Ystävyydessä voi olla suorastaan jotakin kohtalonmaista, sellaista joka ystävyyden tähden on otettava huomioon. Ystävyys …

Jatka lukemista

Miten Unkari ja Suomi löysivät toisensa STT:lle Veli-Matti Hynninen 25.5.2000 Unkarilainen osaa olla rento, tarvittaessa tulinenkin, mutta aina ystävällinen. Unkarilaisen edellä ”liekehtii puoliksi suudellun suudelman palo” kuten kirjailija Endre Ady runossaan lupaa. Tähän nähden suomalainen on selvästi hidas, harkitseva, vähemmän intensiivinen. Mutta sukulaisia olemme, läheisiä, toisistamme riippuvaisia. Mikä meidät tekee niin kiinnostaviksi toisillemme? Heimoveljeys? Kielisukulaisuus? …

Jatka lukemista

Papin puntari 25.5.2000 Otin käteeni merkillisen kirjan. Miten niin kirja voi olla erikoinen, pitelenhän niitä päivittäin kädessäni, enkö jo muka olisi niihin jos mihin tottunut. Mutta tämä liikemiesten lähetysliiton kustantama juhlakirja on erilainen. Se poikkeaa muista. Muodoltaan se on ohut, korkea ja kapea. Ja sisällöltään se on aivan poikkeava, täynnä mietteitä, pohdintaa, esseitä. Sen kirjoittajista …

Jatka lukemista