Puntari 150301
Saarnavuorossa ollut kollegani kysyi Agricolan kirkon saarnassaan, että tiesivätkö seurakuntalaiset mikä on sunnuntain oikea nimi? Elettiin toista paastosunnuntaita, mutta saarnaajalle kelpasi vastaukseksi vain yksi: ”Toinen Salpausselän jälkeinen sunnuntai.” Hänen mukaansa tuhkakeskiviikosta alkanut kansallinen katumusaika on painanut suomalaisten päät niin alas, että nyt on syytä antaa pyhäpäivillekin uudet doping-pohjaiset nimet.
Virkaveljeni ehdotus oli lausuttu pilke silmäkulmassa, eikä tietenkään ole mitään vakavaa syytä mestaroida paastosunnuntaiden nimiä. Mutta eihän sille voi mitään, jos Salpausselkä ja koko hiihtourheilu on dopingista saanut aivan toisenlaisen sisällön.
Voimakkaat järkytykset muuttavat elämää. Muistan hyvin, miten 1950-luvun lopulla itätuulten Itä-Suomeen tuoma suu- ja sorkkatautiepidemia ravisteli voimakkaasti suomalaista karjataloutta. Nyt sama tauti on levinnyt Englannista Ranskaan ja aiheuttaa pelon lisäksi miljarditappioita koko Euroopan unionille. Samaan huolen täyttämään kuvaan mahtuvat lääkärilakon kasvattamat jonot terveyskeskuksissa. Kun terveys on syystä tai toisesta uhattuna, pelissä on koko elämä.
Kolmannen paastosunnuntain latinankielinen nimi on Oculi (=minun silmäni). Nyt silmäillään elämää sillä silmällä, mikä erottaa hölynpölyn olennaisesta. Paastonajan tarkoitushan on karistella turhat ja keskittyä elämässä tärkeimpään. Paasto tarjoaa mahdollisuuden elämäntavan tarkistamiseen, virkistymiseen, elämän uudistumiseen..
Tänä vuonna kolmatta paastosunnuntaita seuraava maanantai on Joosefin päivä. Raamatun Joosef on meillä kotoisesti kääntynyt muotoon Jooseppi. Joosefia ei ole likaa muistettu, saatikka juhlittu, vaikka aihetta Joosefin-päivän viettoon voisi ollakin.
Ensimmäinen Joosefhan oli Jaakobin yhdestoista poika, jonka äiti oli Raakel. Tämän Joosefin kohtaloksi muodostui veljien kateus ja isän suosiollisuus. Faraon unien selittäjänä Joosef pääsi maailman parhaiten pukeutuneiden ja silmää tekevien joukkoon. Hänet itsensä puettiin kuninkaalliseen pellavapukuun, kuningas itse pani sinettisormuksen hänen sormeensa ja kultaketjun häneen kaulaansa. Joosef oli visionaari, näkijä ja selittäjä, joka korotettiin korkeimpaan mahdolliseen asemaan hallitsijan lähipiirissä. Samalla Joosefin elämä ennakoi sitä alennusta ja korotusta, joka aikanaan tuli sitten Jeesuksen osaksi.
Raamatun toinen Joosef on meille tutumpi. Nasaretista kotoisin oleva rakentaja-puuseppä Joosef oli Jeesuksen äidin Marian mies. Tavallaan siis Jeesuksen isä. Tämä Joosef joutui elämään lähellä julkisuutta, mutta kohtalokkaasti vaimonsa ja poikansa varjossa. Ja näinhän on yhä. Kohta, Marianpäivänä ylistämme äiti Mariaa, ja Jeesusta muistamme jokikinen päivä. Mutta kuka muistaisi Joosefpoloa? Häntä ei mainita uskontunnustuksessa, eikä hänellä ei ole oma juhlapäivääkään kirkkovuodessa. On siis tyydyttävä juhlimaan häntä hänen nimipäivänään 19.3. ja toukokuun ensimmäisenä, vappuna, josta on tehty rakentajien ja kaikkien työläisten vuotuinen nimikkopäivä. Muuten – vappuaatto on jo ensi kuussa, niin että kyllä sukset kohta joutavatkin nurkkaan tai huutokauppaan.
Joosefia on syytä muistaa jo aivan senkin takia, että juuri hän opetti pojalleen Jeesukselle elämän perusasiat, myös ammatin. Ehkä Joosef opetti Jeeukselle iltarukouksen, käytöstapoja ja elämäntaitoa. Onnistuiko Joosef kasvatustehtävässään, on toinen juttu, ainakin Jeesuksesta tuli
1960-luvun malliin protestoija, vastavirtaan kulkija, radikaali, joka viihtyi epäilyttävien ihmisten seurassa. Mitä lienevät Maria ja Joosef ajatelleet poikkeavasta pojastaan?
Tämän Joosefin rehabilitointi eli kunnianpalautus kesti tosi kauan. Vasta 1400-luvulla hänen arvonsa palautettiin ja hänestä tuli työläisten, ja erityisesti rakennustyöläisten, neitsyiden, sairaiden ja kuolevien suojeluspyhimys. Ovatpa muutamat maatkin Meksikoa, Kanadaa, Böömiä ja Belgiaa myöten ottaneet Joosefin kansalliseksi suojeluspyhimyksekseen.
Joosef opettaa myös suomalaiselle dopingkansalle, että ryvettyneinkin maine voidaan palauttaa kunniaan, täytyy vain olla kärsivällisyyttä. On hyvä katsoa mihin suuntaan Joosefin sauva sojottaa, sieltä voi löytyä aivan uutta yllätystä ja ulottuvuutta.
Veli-Matti Hynninen