Puntari 110101
Siivekkäitä hevosia ja tulisia lohikäärmeitä. Uudet tuulet pyyhkivät syvälle sisimpään ja saavat aikaan alkuräjähdyksen, jonka voimasta maailma muuttuu. Vaikka vastustamme raipaniskuja, niiden kumu täyttää elämän ydintä kuin veri valtimossa. Me emme haluaisi kadottaa löytämiämme totuuksia, mutta vain luopumalla vanhasta saavutamme uutta. Filosofia, tiede ja taide pakottavat meidät puhkaisemaan taivaankannen, jotta kaaoksen voimat pääsisivät hakeutumaan uuteen järjestykseen. Kriisien ja leikkausten kautta vuosi 2001 kasvaa uudeksi vuodeksi. Toivotamme onnellista uutta, alkanutta vuotta, vaikka tuskin yksikään meistä kestäisi, jos onnentila meidät todella yllättäisi. Sillä onnen ja täyttymyksen hetket ovat vaikeimmin hallittavissa.
Edesmennyt teologian tohtori ja pappi Juhani Rekola todistaa joulukirjassaan tämän esimerkillä, jossa kalastajat pyytivät kalaa ja ahtoivat ne suuriin sumppuihin säilöön mantereelle myöhemmin vietäväksi. Kalat olivat päässeet myrskyävältä mereltä rauhaisaan onnentilaan: petokalat poissa ja elämä turvattu. Mutta miten kävikään?
Vähitellen kalat kuihtuivat, laihtuivat ja näivettyivät onnelassaan. Ne eivät kestäneet vaaratonta tilaansa, koska niiden elämästä oli viety tärkein – mahdollisuus taistella. Niinpä kalastajien oli kiikutettava sammioon nopeasti hainsukuisia kaloja, jotta taistelu elämästä pääsi jatkumaan. Jotkut siinä kyllä menettivät henkensäkin, mutta kuitenkin kalojen elämä koheni silmissä, ne virkistyivät ja tulivat jälleen aktiivisiksi. Vasta vastus sytytti niissä elämän.
Jos elämästä puuttuisi taivaallinen ulottuvuus, elämä olisi tylsistyttävän yksitoikkoista. Mutta myös toisin päin: jos elämästä puutuisi särö, repeämä, arki ja ankara vastarinta, mitä elämää se sellainen olisi? Ilman taivaallista ei ole inhimillistä, eikä ilman inhimillistä ole taivaallista, näin ajattelee ajattelija Rekola. Siksi kun toivotan onnellista uuden vuoden jatkoa, toivotan samalla vastuksen sietokykyä, rohkeutta käydä kamppailuun. Ilman pikkuisia haikaloja alkaisi uuvuttava onttous ja osattomuus.
Tämän viikon raamatunteksteissä tarjotaan elämään kalojen lisäksi vielä kolme virkistystä: viini, öljy ja kahvi. Jeesuksen ihmeteko Kaanan häissä on yksi parhaiten muistettuja raamatunpaikkoja. Äiti Maria siinä patistaa poikaansa huolehtimaan ettei viini loppuisi juhlista kesken. Jeesus teki työtä käskettyä ja yllätti juhlamestarin hyvällä viinillä, jota riitti niin kauan kuin oli juojia. Jeesus ilmaisi tällä teolla kirkkautensa. Jos taivaallinen puuttuisi, arki ja sen juhlat olisivat ilottomia.
Toinen teksti palauttaa mieliin profeetta Elisan ihmeteot. Nimestään huolimatta Elisa on kyllä mies, entinen maanviljelijä. Kerran hän järjesti janoavalle sotajoukolle vettä ja ennusti oitis voittajan. Kerran taas Elisa palkitsi kokemansa vieraanvaraisuuden lupaamalla kohtaamalleen rouvalle vuoden sisällä pojan. Ja poika syntyi ajallaan. Kun poika sitten yllättäen ennen aikojaan kuoli, Elisa herätti hänet henkiin. Elisan neuvosta Aramin kuninkaan sotapäällikkö Naeman parani pitaalistaan peseytymällä seitsemän kertaa Jordanissa. Vielä Elisan kuolleen ruumiin kautta tapahtui ihme, kun hautaan luiskahtanut vainaja virkosi eloon koskettaessaan Elisan luita.
Vaikka öljyn hinta nyt heittelehtii, öljyllä on aina – olkoon sitten ruokaöljyä tai dieseliä – kysyntää. Elisa järjesti profeettaoppilaansa leskelle hyvät öljymarkkinat täyttämällä ihmeenkaupalla tyhjät öljyastiat. Myymällä saamansa runsaan öljyn leski poikineen pelastui varmalta konkurssilta. Ei siis ihme – ja tuskin ollenkaan mikä sattuma – että tietoliikenneyhtiökin on halunnut mahduttaa nimeensä sanan ELISA.
Yllyttäessään osoittamaan laskelmoimatonta vieraanvaraisuutta apostoli Paavalikin tulee varmasti aivan tietämättään lisänneeksi ainakin meidän suomalaisten kahvinkäyttöä. Miten suomalainen osaisi osoittaa vieraanvaraisuutta ilman höyryävää kahvia?
– No, ota nyt edes kupillinen!
Paavali neuvoo lisäksi karistamaan velttouden, nyhryisyyden ja huonotuulisuuden. Niiden sijasta saisi olla innokas, palava ja kestävä. Eikös tässä olekin hyvät ainekset tälle haasteelliselle vuodelle.
Veli-Matti Hynninen