Papin puntari 2000-03-23
Tarja Halosen tilalle eduskuntaan ponnistanut Ilkka Taipale innostui neitsytpuheessaan neuvomaan keskustapuoöuetta. Taipale vertasi oppositiopolitiikkaa juoppojen hoitamiseen. Kun kohtaan alkoholisoituneen on aina ensi kunneltava tarkkaan mitä hänellä liikkuu mielessä. Ja sitten on hyvä vähän kehaista tuota onnetonta ja vasta sen jälkeen hoito on mahdollista, määritteli puhuja.
Taipaleen periaate pätee muuhunkin kuin oppositiopolitiikkaan tai sairaanhoitoon. Jokainen kaipaa arvostusta ja tunnustusta. Jokaiselta ihmiseltä voi myös oppia jotakin, siksi häneen pitäisi asennouitua kuin rakkaaseen opettajaan. Toisen kohtaaminen tuottaa miltei poikkeuksetta jotakin hyvin hyvää. Meistä itsestämme lopulta riippu minkälaisiksi kohtaamiset muodostuvat. Oppositiossakin voi olla luovalla ja kannustavalla tavalla, paremmin kuin vaatimuksia tai ehtoja asettamalla. Eihän kukkokaan käskien laula. Eikä kotkottamalla. Kannustava, toista arvostava asenne tuottaa aina parempaa tulosta kuin tiukkaannapitettu hiostaminen.
Unkarissa seurasimme vähän aikaa sitten mielenkiintoista modernintanssin esitystä. Karma & mikstuura kertoi elämän syvistä ulottuvuuksista. Ohjaaja Maria Szepesin ajatuksena oli luoda katsojalle tunne, että elämä on kuin päättymätön kaaritanssi, kokoa ajan korkeuksiin kohoava, iloinen yritys saada ilmoille jotakin kaunista, uljasta ja komeaa – niikuin vain näyttävän kaaren parhaimmillaan toivoisimme olevan. Ei siis ihme, että kutsumme elämääkin kaareksi. Elämänkaareksi, joka sisältää sateenkaaren iloisten värien lisäksi usein myös tummia surun ja traagisuuden sävyjä. Mutta ohjaaja Szepes oli onnistunut luomaan kaaritanssista elämää rikastuttavan, elämänkulkua kohottavan, intohimon ja ilon päättymättömän kaaren.
Silloin kun kohtaamme elämänmyönteisyyden valtaaman ihmisen, tulemme itsekin hyvälle tuulelle. Ilo tarttuu. Arvostus leviää. Yksi minulle läheinen ja rakas virkaveli, rovasti Matti Hakkarainen Helsingistä on myös kirjoissaan ja lehtikirjoituksissaan opettanut toisen ihmisen kohtaamisen tärkeyttä. Seurakuntaelämä on enimmäkseen juuri tätä,. Ilojen ja surujen jakamista yhdessä, toistemme tukemista ja kannustamista, rinnalle asettumista, lähelle tulemista. Jokainen kaipaa yhteyttä toiseen, yksin ei täällä voi selvitä. Matti Hakkarainen on toisen ihmisen huomaamisen mestari, siksi myös Matin seurassa viihdytään ja häneltä opitaan tärkeitä ihmissuhdetaitoja.
Keväät on heräämisen ja kukoistuksen aika. Kukat ja linnut, koko luonto muuttaa. Kevään juhlista herkin ja kaunein on nyt käsillä. Marianpäivä nostaa ilon pintaan, se katkaisee hetkeksi paaston ja virittää juhlariemun. Marian juhlapäivään liittyy paljon selittämätöntä kauneutta. Silloin kun sanat loppuvat, kukat ja muu kaunis hoitavat viestintää puolestamme. Marianpäivän kukkia ovat lilja ja kielo. Kieloa kutsutaan myös laakson liljaksi (lilly of the valley). Myös ruusu on Marian kukka. Marian vatsaa verrataan liljoilla ympäröityyn vehnäkumpuun. Maria on kuin pyhä pelto, joka siemenettä kasvatti viljan, josta sitten leivotiin elämän leipä koko maailmalle. Samaan viittaa antiikin nainen Demeter (lat. Ceres), joka on ”viljan äiti”. Maahan kylvetty jyvä näyttää ensin kuolevan ennen kuin se keväällä nousee uuteen elämään. Tähän vertauskuvaan on kätketty elämän ehkä syvin salaisuus: vain luopumalla saavutetaan jotakin kestävää. Antamalla saa, kadottamalla löytää. Lopulta vasta kuolema avaa uuden elämän.
Mariaa kutsutaan myös uudeksi Eevaksi, sillä hänen synnyttämänsä Jeesus poisti synnin kirouksen, johon Eeva miehenpuolensa houkutteli. Marianpäivänä ekeli Gabriel ilmestyy kertomaan ilouutisen Jeesuksen syntymästä. Siksi marianpäivä tulee sävyiltään ja tunnelmiltaan lähelle joulua. Kaikki mariajuhlamme, Marian etsikkopäivä (2.7.) jolloin Maria vierailee sukulaisensa Elisabetibn luona, Marian taivaaseenottamisen päivä (15.8.) sekä helmikuinen kynttelinpäivä, jolloin Maria käy temppelissä puhdistautumassa, kaikki mariajuhlat ovat syvimmältä olemukseltaan Kristus-juhlia. Mariaa rakastetaan, häntä ei palvota, sillä luotu ei voi palvoa luotua vaan vain – Luojaansa. Mutta Marialla on eritysitehtävä Junmalan pelastussuunnitelmassa. Tämän nojalla hän on noussut uskon, nöyryyden ja kuuliaisuuden esikuvaksi.
Uuden vuosituhatluvun vaihtuessa myös Maria on saanut uusia rooleja. Semiotiikassa tunetaan termi MBW (managment by wandering), jolla tarkoitetaan vaeltelemista uusilla alueilla. On lupa hapuilla, vaellella epävarmoin askelin, tunnustella maaperää ja edetä ikään kuin sukkasillaan. Uusi avautuukin usein eteemme ylättäen, ei pakottaen, ei kapanjoiden, ei vaatien vaan ihmetellen ja kysellen. Maria varmasti on päättäväinen tahtonainen, joka hoitaa annetut tehtävät kuuliaisesti. Mutta hän on myös nöyrä ja epävarma palvelijatar, avoin uudelle ja yllättävälle. Ihmekö, että hänestä on tullut maailman ihailluin ja rakastetuin nainen.
Ruusu Marialle!
Veli-Matti Hynninen