Papin puntari 6.4.2000
Mitä tahansa teetkin, älä meitä hylkää. Minne tahansa meetkin, älä unhoita mua. Jotenkin tähän tapaan Mikko Alatalo laulaa iskelmässään, joka heti aamutuimaan kantautui korviini. Siinä on ehtymätöntä elämän janoa, läheisyyden ja yhteenkuulumisen syvää kaipausta. Siinä on sitä, jota ihminen läpi elämän tavoittelee. Haikealla tavallaan laulu peräänkuuluttaa yhteenkuulumisen tunnetta, jota ilman ihmisen ei ole hyvä olla. Mitä tahansa, kunhan vain en tule hylätyksi.
Ilkka Vartiovaara on pannut uusimman kirjansa nimeksi Kaksi kelloa. Ensimmäinen kello mittaa kuinka paljon elämää on takana. Ja toinen tikittää tulevaisuuteen mitaten paljonko on vielä jäljellä.
Kirjoittaja pohtii ihmisen mahdollisuuksia päästä kiinni parempaan elämään, sellaiseen elämäntapaan, josta moni haaveilee. Tärkeintä ei ole elämän pituus vaan laatu. Ratkaisevaa on se, miten elämämme elämme. On mielenkiintoista havaita miten psykiatrian erikoislääkärillä on melkein asiaan kuin asiaan sama vastaus kuin papilla. Käsitteillä saattaa olla eri nimi, mutta resepti on sama. Vasta hyväksytyksi tuleminen, anteeksianto ja rakkaus tekevät elämästä elämän.
Tulisi saada elää täydesti ”täyttä elämää”. Mutta miten? Jos elämä kiertää sohvan ja telkkarin ympäriltä työpaikalle ja takaisin, uhkaa uuvuttava pinnallisuus. Idioottimaiset saippuaoopperat ja tietokilpailut eivät riitä elämän sisällöksi. Ihmissuhteilla on tärkeä merkitys ihmisen terveydelle. Jos yhteydenpito ja iloinen vuorovaikutus ohenee, ihminen masentuu tai sairastuu tavallista herkemmin. Ystävien parissa ihminen jaksaa aina paremmin. Ihmisen itsetunnon, coping- eli selviytymismekanismin heikkeneminen saattaa altistaa sydän- ynnä muihin sairauksiin. Hyväntuulisuus on sairauden ennalta ehkäisyä ja terveydenhoitoa parhaimmillaan.
Sairastaminen voi olla myös pakotie työstä tai muista sosiaalisista velvollisuuksista. Innostunut ihminen ei ”ehdi” sairaslomalle. Mieli ja ruumis ovat sidoksissa toisiinsa. Elämänmyönteisyys pitää kiinni elämässä.
Kun Esko Ahon matka Harvardiin alkoi takkuilla eikä eduskunnasta herunut ymmärtämystä tälle pakomatkalle, selvästi saattoi televisiosta havaita miten Aho vastaili haastattelijalle kärsimättömästi posket punottaen ja sydän hakaten. Ahdistavat ajatukset kiihdyttävät pulssia. Vartiovaara pitää mielialaa ratkaisevan tärkeänä oireiden, jopa sairauksien aiheuttajana. Ihminen voi kirjaimellisesti tulla pelosta sairaaksi.
Mutta myös hyvien asioiden kohdalle osuu synkkiä varjoja. Bakteerit, virukset, väärä ravinto, epäterveet elämäntavat ja monet muut uhkaavat sairastuttaa meitä. Jokainen meistä tuntee kipua, kantaa sairauksia matkassaan. Mitä ajatella tästä? Ei Vartiovaarakaan kulje silmät ummessa, mutta hän yllyttää iloitsemaan kaikesta hyvästä, asennoitumaan myönteisesti myös vaikeuksiin, sillä se auttaa. Raskaat asiat, pettymykset ja loukkaukset tulisi käsitellä heti ja sitten jättää ne taakseen. Pahinta on jos ihminen juuttuu vastoinkäymisiinsä, jos alkaa olla pysyvästi huolissaan ja ahdistunut. Kielteiset ajatukset myrkyttävät elämää, siksi niihin ei pidä takertua ainakaan päivää kauemmaksi.
Alkanut syväpaasto rohkaisee elämäntapojen tarkistamiseen. Piikittelyn (kyynisyyden) voi vaihtaa rentouteen. Vaikka pilviä leijuu pään päällä, on hyvä muistaa, ettei aurinko ole kadonnut. Pettymyksensä voi vaihtaa uusiin suunnitelmiin, edessä on jotakin paljon parempaa kuin aavistankaan. Epäonnistumiseni tai vastoinkäymiseni ei ole toisten syytä, itsestäni riippuu miten kuljen eteenpäin.
Kaukaa Martialikselta nousee mieleen lause: Ei elämä ole elossaolemista vaan hyvinvointia (Non est vivere sed valere vita est.). Kun Jorma Ollilalta kysyttiin Nokian kasvumahdollisuuksista, hän vastasi kiinalaisen sananlaskun sanoin: ”mikään puu ei kasva taivaaseen.” Jatkuva kasvu ei ole kenellekään mahdollinen, ei edes Nokialle, tappiot ja kriisit pakottavat tarkistamaan suuntaa. Suunta onkin tärkein: kohti taivasta.
Veli-Matti Hynninen