Papin puntari 190400
Mikä tuottaisi ihmiselle parhaan onnen, suurimman ilon ja riemullisimman vapautuksen? Pääsiäinenkö?
Pääsiäisen ehkä kaikkein kauneimmat nimet tulevat hyvin kaukaa. 300-luvulla elänyt kirkkoisä Gregorios Nyssalainen kutsui pääsiäistä päivien kuningattareksi. Vähän myöhemmin elänyt paavi Leo Suuri pani vielä paremmaksi ja antoi pääsiäiselle nimen juhlien juhla (Festum festorum). Nimet viittaavat yksinomaan pääsiäisen ylivoimaisuuteen. Ei ole toista sen vertaista juhlaa. Mitään muuta juhlaa ei valmisteta eikä vietetä yhtä perusteellisesti kuin pääsiäistä.
Pääsiäistä juhlitaan koko yön, innokkaimmat eivät laisinkaan malta tänä yönä laskeutua edes levolle. Valvomalla läpi yön muistutetaan, että pääsiäisyönä Jumala vapauttaa Israelin kansan Egyptin orjuudesta. Että pääsiäisyönä Kristus voittaa kuoleman kuolemallaan. Että ihmissuvulle annetaan uusi toivo ja pelastus lahjoitetaan erotuksetta jokaiselle. Kirkkoisä Krysostomos muistuttaa, että pääsiäisenä tuonelan portitkin avataan ja ihmissuku vapautetaan uuteen todellisuuteen.
Riemuvuoden pääsiäisessa kaikuvat vapauden akordit. Vangit päästetään vapauteen ja velat julistetaan anteeksi. Pääsiäisen ilo nousee muuta iloa korkeammalle. Koko elämä täyttyy uudesta tarkoituksesta, Kristuksen voitto kuolemasta avaa iankaikkisuuden ovet ja uusi elämä saa alkaa.
Pääsiäiseen kuuluvat liljat, neilikat, narsissit, raeruohot tai koivunoksat muistuttavat miten uusi puhkeaa esiin yllättävästi. Pääsiäismuna iankaikkisuuden tunnuksena muistuttaa miten uusi elämä
Vielä on salattua, mutta kerran se vielä murtautuu esiin ”vankilastaan.” Keltaiset kananpojat, pääsiäsimunan seuraava askel, on suosittuna pääsiäuiskoristeena muistuttamassa tästä uudesta elämästä. Pääsiäisenä myös auringon sanotaan tanssivan. Koko luomakunta herää ylistämään Luojaansa. Aurinko muistuttaa jumalallisesta valosta, joka kirkkaimpana loistaa Kristuksessa. Myös pääsiäisjänis kuvaa hedelmällisyyden vertauskuvana uuden elämän esiinpuhkeamista. Jo israeliliaisten pääsiäiseen kuului teurastetun karitsan syöminen. Nyt pääsiäislammas muistuttaa Kristuksesta uhrikaritsana,.syntien anteeksiantamuksesta ja uudesta elämästä.
Happamaton leipä on pääsiäisen vanhimpia tunnuksia. Kun Egyptistä oli paettava kiireesti, ei eväsleipää ehditty edes hapattamaan. Hapanta pidetään vanhastaan pahan vertauskuvana, siksi pyhälle juhla-aterialle ei happamalla ole asiaa. Eihän hapan ihminenkään voi yhtyä juhlailoon ennen kuin happamuus sulaa ja hymy irtoaa.
Hyväntuulisuudesta ja ilosta kertova happamaton ruoka kuuluu siis mitä oikeutetummin pääsiäisriemuun. Happamaton leipämme, mämmi, lienee meillä nostettu pääsiäsipöytään jo 1700-luvulla. Piispa Daniel Juslenius kertoo sen kuuluneen siihen aikaan ainakin lounaissuomalaisiin pääsiäisruokiin, itäiseen Suomeen tapa levisi myöhemmin. Jusleniuksen mämmireseptiin kuului yksi osa ruisjauhoa ja kaksi osaa jauhettuja ruismaltaita, jotka imelletään lämpimässä vedessä. Tuokkoseen pantu mämmi vaati vielä kuudentunnin kypsyttelyn lemepeässä uunilämmössä.
Pääsisäiruokana mämmi muistuttaa Kristuksesta ”happamattomana leipänä.” Hän johtaa meidät eroon pahasta, antaa synnit anteeksi ja lahjoittaa ”happamattoman” elämän. Vaikka vierasmaalaiset saattavat joskus päivitellä meitä mämmistämme hartaasti nauttivia suomalaisia, olemme kelpuuttaneet sen hymyssä suin ja iloisin mielin kansallisten erikoisruokiemme vaativaan joukkoon. Onhan siinä jotakin perin alkukantaista, yksinkertaista ja samalla hivelevän vahvaa, suomalaista designeä parhaimmillaan.
Pää pystyyn, pilkettä silmään ja pääsiäisen herkkuja nauttimaan. On juhlein juhla, päivien kuningatar, onnea tuottava juhlapäivä – pääsiäinen.
Veli-Matti Hynninen