Kukoistuksen ja ilon juhlapäivä

Ritarit ja ladyt oopperassa

Papin puntari 7.6.2000

Tähän kesän alkuun helluntain tienooseen olen vuosikaudet repäissyt pienen siivun kesäyliopistoa. Tänä kesänä on vuorossa tunnettu aikuiskouluttaja Auvo Marckwort, jonka seurassa perehdymme uusimpiin oppimis- ja työteorioihin. Auvo Marckwort patistaa olemaan hyvä esiintyjä ja kouluttaja. Elämässä tärkeitä ovat tila, strategia ja sisältö. Oikea tila luo oppimiseen tarvittavan ilon, oikealla strategialla luodaan innostus ja pitää tietysti olla oikeaa sisältöä eli sanottavaakin. Tämä pätee vaikka jokaviikkoiseen papin saarnaan. Ei riitä että on sanottavaa, se pitää osata myös sanoa.

Pienillä asioilla voi vaikuttaa suuria. Seattlelainen vaatealan tavarataloketju Nordstrom on tullut tunnetuksi kekseliäisyydestään. Sovituskopissa asiakas kohtaa peilin lisäksi ajankohtaan sopivan kukkakimpun. Kaupat kuulemma sujuvat kukkien keskellä paremmin, kenties vaatteetkin näyttävät kauniimmilta. Ilmapiiri on usein ratkaiseva. Miten otamme kotiin tai kirkkoon saapuvat vieraat vastaan on usein ratkaisevaa. Alussa syntynyt kuva saattaa jäädä hallitsevaksi. No, nämä

kaikki ovat arkisilta tuntuvia pikkuasioita, mutta olen pannut merkille miten tärkeä on aika ajoin kiinnittää niihin huomiotaan. Pieni on kaunista ja voimakastakin, sillä pienellä voi usein saada aikaan suurta.

Tätä alkanutta kesää on ehditty nimitellä jo sadekesäksi tai hyttyskesäksi. Joku tiesi, että tänä kesänä tulee olemaan nelinkertainen määrä noita sympaattisia, iniseviä herhiläisiä, joita läheskään kaikki eivät nimitä ystävikseen. Mutta eikö kesäkin ole eniten itsestä kiinni? Omalla asennoitumisella voi voittaa säänkin, emmehän suinkaan ole niin syvästi säiden armoilla, että elämä sen takia pilaantuisi tai paranisi. Sadepäivissä on jotakin hyvin kodikasta ja hauskaa. Olen miettinyt miten kehitellä vaikkapa hyttysistä elämäniloa itselleen. Ilon olemus on salaisuus, se avautuu arvaamattomasti: ” Helluntai hempeimmillään, paarma pahimmillaan.”

Niin tai näin säiden kanssa, helluntai panee jokaisen heilumaan. Ennen vanhaa nuoret tytöt lausuivat helluntain lähestyessä, että ”kyllä heilun helluntaina.” Nuoret naiset kaunistivat itsensä iskukuntoon ja aloittivat heilumisen tositarkoituksella. Jos helluntaina ei pääse heilumaan mieleisessään seurassa, saattaa jäädä heilumaan yksin loppu elämäksi. Jos ei ole heilaa helluntaina, ei sitä ole koko kesänä.

Helluntailempi onkin tasaista kesälempeä tulisempaa ja somempaa. Helluntai on alkukesän yllätyksellinen riemujuhla. Silloin elämä kukoistaa kuin nuori lempi, ”heilani on kuin helluntai.” Tai kun kansa kajauttaa ”Kun ois kesä ja helluntai eikä milloinkaan talvi ja maanantai”, on tähän lauseeseen ladattu paljon raskaasta talvesta vapautumista ja valoisan kesän toiveikasta ihanuutta.

Myös helluntaisauna on kuukuoisa. Siihen kuuluu tuoreista koivuista tehty ensivasta. Sillä huiskitaan talven piintyneet liat pihalle ja lopuksi vasta heitetään ilkosillaan olan yli saunan katolle. Minne päin tyvi osoittaa, sieltä löytyy jotain hyvin hyvää. Tai jos heittää tyven hautuumaalle päin, se tietää kuolemaa. Joka tapauksessa helluntaista voi ennustaa tulevan kesän sään lisäksi yhtä ja toista.

Helluntain punaiset tulppaanit ja liljat muistuttavat apostoleiden päälle vuodatetusta Pyhästä Hengestä. Pietari valmisti tunnetussa helluntaisaarnassaan 3000 ihmistä kasteelle, ”he näkivät tulenlieskoja kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat kunkin päälle.” Kirkko syntyi ensimmäisenä helluntaina. Tuli ja kyyhkynen ovat helluntain ja hengen symboleja. Helluntaihin kuuluva sade virkistää maan. Sade muistuttaa myös hengen hedelmistä. Kun Jumala pehmittää sydämet, syntyvät rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsenä hillitseminen. Jos helluntain henki puuttuisi maailma olisi todella kolkko, ellei suorastaan mahdoton paikka asua.

Helluntaina elämä on hempeimmillään. Avataan siis nappi ja annetaan kesän päästä sisälle. Sillä nyt on kesä ja helluntai, kukoistuksen juhla. Veli-Matti Hynnninen