Papin puntari 15.6.2000
Voiko Loviisan kirkossa kaatua Pyhän Hengen kosketuksesta? Näin eräs seurakuntalainen kyseli minulta miksei meillä kaatuilla, täytytä hengestä, koetan ihmeitä? Nokian kirkkoherran Markku Koiviston ympärillä virinnyt karismaattinen herätys on nostattanut vilkkaan keskustelun myös mediassa uskonelämän kysymyksistä. Kuuluuko kaatuileminen luterilaisuuteen? Kenellä on kyky ohjailla hengen liikkeitä? Onko yhdenlainen hurmoksellisuus hyväksyttävämpää kuin toinen?
Tasan neljäkymmentä vuotta sitten kesäkuun 12. päivänä 1960 koin jotakin unohtumatonta. Lohjan Vivamossa särkyneen sydämen kirkossa Jumalan Henki vahvisti silloin meitä. Silloin konfirmoitiin toistasataa nuorta. Siinä seisoimme alttarilla Martti Lindqvistit, Reino Juvoset, Arto Laitiset, Maija Paavilaiset, Kyllikki Tiensuut, Kari Vennät, Ulla Saarelat, Liisa Weckströmit ynnä muut. Olimme käyneet Eeli Vuolan ja Kalevi Lehtisen kumppaneineen pitämän Vivamon rippikoulun.
Nyt helluntaina, 40 vuotta myöhemmin toimitin näille rippikoulukavereilleni pyhän messun rippikirkossamme. Martti Lindqvist muistutti saarnassaan, että Jumalan Hekeä ei voi kukaan ohjailla. Se puhaltaa missä tahtoo. Se vaikuttaa juuri siten ja juuri sillä tavalla kuin Jumala tahtoo. Hengenliikkeet eivät ole Markku Koiviston sen paremmin kuin Tampereen piispan tai Veli-Matti Hynnisenkään määräiltävissä. Jumalan Henki on suvereeni ja vapaa liikkumaan juuri ja vain siellä missä se tahtoo.
Olen varma siitä, että neljäkymmentä vuotta sitten Jumala itse vahvisti meitä. Siinä me olimme nyt professoreiksi, lääninrovasteiksi, kirkkoherroiksi, kirjailijoiksi ja ties miksi ylenneet entiset rippikoululaiset täysin hengen armoilla. Ja jälleen tapahtui ihme. Tunsin hengen kosketuksen, kova sydämeni murtui, kyyneleet valuivat. En tarkasti tiedä mitä muut kokivat, mutta olen täysin varma Jumalan Hengen täydestä läsnäolosta. Jumala antoi anteeksi, jakoi itsensä meille, uudisti ja virkisti.
Hengen liikettä tarvitaan aina. Mutta olisi suuri erehdys luulla sen vaikuttavan vain jossakin määrätyssä porukassa. Henki ei ole luterilaisten yksinomaisuutta, eikä se liioin ole niin sanottujen karismaatikkojen monopoli. Mutta sille joka asettuu poikkiteloin Hengen tielle, joka kyseenalaistaa sen liikkeitä, sille en halua antaa aplodeja. Tampereen piispaltakin olisin enemmän odottanut Hengen löytämisen iloa. En olisi hänen asemassaan niinkään jäänyt etsimään rajoja hengen liikkeille kuin avaamaan ovia uudelle. Päinvastoin. Rukoilen koko ajan, että myös Loviisan kirkossa Jumalan henki enemmän puhaltaisi. Papin yksi tehtävä on pyytää Hengen läsnäoloa seurakunnalleen, ei hillitä tai rajoittaa sitä. Pahinta olisi olla Hengen tulppana.
Ihminen on hyvän ja pahan taistelutanner. Perkele ja Jumala kilpailevat sieluista. Jumalan hengen läsnäoloa on pyydettävä. Jumala toimii armonvälineidensä saarnan ja sakramenttien välityksellä. Kun sana saarnataan ja ehtoollinen jaetaan, Jumala on todellisesti läsnä. Siksi sanankuuloon ja ehtoolliselle saisi tulla ahkerasti ja aina suurin toivein. Jumala ei petä.
Hengen tuomat armolahjat (karismat) ovat rajoittamattomia. Viisauden sanat, tiedon sanat, terveeksitekemisen lahjat, lahja tehdä voimallisia tekoja, profetoimisen lahja, lahja arvostella henkiä, kielillä puhumisen lahja, lahja selittää kieliä , avustaminen, hallitseminen, virnahoito, kehottaminen, antaminen, johtaminen, laupeuden harjoittaminen mikä tahansa Hengen lahja on korvaamaton. Kaikista lahjoista suurin on kuitenkin aina rakkaus. Siitä saa juopua. Rakkaus hurmaannuttaa, se valloittaa mielet, rakkaus täyttää sydämet ilolla ja kiitoksella.
Hengen liikkeet Nokialla ja Loviisassa yhtälailla kuin Helsingissä tai Oulussa ovat suurimman kiitoksen aihe. Kun Jumalan Henki puhaltaa, elämä uudistuu ja muuttuu paremmaksi. Markku Koivisto lupasi kuulijoilleen, että tänä iltana ”köyhästä tulee rikas ja arvokas.” Koko elämä on rikas ja täyteläinen siksi, että Jumala itse on läsnä.
Veli-Matti Hynninen