Puntari 040700, Veli-Matti Hynninen
Moskovassa pärjää hyvin kun suhtautuu venäläisiin kuin savolaisiin. Pitää jatkuvasti kehua kaikkea moneen kertaan. Rappio pitää nähdä eksotiikkana, laiskuus kulttuurina, venäläinen imperialismi isänmaallisuutena ja mauttomuus mielenkiintoisena tyylinä. Kukaan ei ole niin perso mielistelylle kuin venäläinen.
Näin kirjoitti juhannuksen tienoissa iltapäivälehteen toimittaja Laitinen. En tiedä tekeekö hän oikeutta sen paremmin venäläiselle kuin savolaisellekaan. Hänen letkautustensa mukaan nämä molemmat tulisivat hyväntuulisiksi vain mielistelemällä, kääntämällä asiat vastakohdikseen, aitous ja avoimuus on tästä asenteesta kaukana. Mutta näinhän me usein teemme. Lyömme leimoja kanssaihmisiimme, yleistämme, luulemme tietävämme minkälaisia toiset ovat. Ja usein meidän mielestämme heissä – ei meissä itsessämme – on jotakin sellaista mikä vaatii korjattavaa, muutosta, uudistamista.
Ehkä olen tavallista herkempi savolaisiin kohdistuvalle kritiikille, nyt kun olemme juuri viettäneet virkistävän kesäloman aitojen savolaisystävien parissa kesäparatiisissamme, synnyinpitäjäni Enonkosken ihanassa rantamaisemassa. Olen nauttinut savusaunan ihmeitätekevästä lämmittämisrituaaleista ja löylystä. Olen iloinnut Vuorijärven erämaajärven pitkospuista, puhtauttaan kimmeltelevän vesistön rikkaasta linnustosta. Melontaretket ulpukoiden, lumpeiden, perhosten ja korentojen täyttämässä kesäluonnossa on ollut matka satujen maailmaan. Vain suomalaisessa kesässä elämä voi kasvaa niin epätodellisen kauniiksi, lämpimäksi, romanttiseksikin. Kun olen kylvettänyt savusaunassani tai syöttänyt ja kohdannut kesäihmisiä upouudessa kesäkeittiössäni, on mieli täyttynyt vanhasta lupsakkaasta savolaisuudesta. Savolainenhan on seurallinen rakko, joka syttyy vasta silloin kun saa ”haistella ommoo ilimoo” ja ihailla ”ommoo taivasta omalla muallaan.” Luonnon keskellä taivas ja maa näyttävät yhtyvän, on suvi sieraimissa ja suussa – elämä kukoistaa.
Jotta kuva olisi täydellinen, on vielä lisättävä miten kesäni on täyttynyt perinteisestä juhannuskonfirmaatiosta ja jumalanpalveluksista. Toimitin pyhän messun Enonkosken luostarissa Pyhän Kolminaisuuden kappelissa, hiljaisuuden ja rauhan pyhäkössä. Perinteiset siioninvirsiseurat koksivat mökillemme myös som,an ystäväjoukon. Puhe Kangassaaren kesäjuhlilla oli taas kaikelle tälle virkistävää vaihtelua. Kesäloman tarkoitushan on virkistää, katkaista arkirutiinit ja antaa uutta intoa tuleville työtehtäville.
Enonkoski on valinnut itselleen kolme yrityskummia. Aluekehitysneuvoksen ja Suomen Ladun toiminnanjohtajan lisäksi kunta on osoittanut luottamustaan myös minulle. Olemme yhdessä pohtineet miten saada uutta vauhtia periferian elämään. Olemme kaavailleet Enonkoskesta saunan, rauhan ja hiljaisuuden keskusta. Enonkoskelaisen maanviljelijän, Tauno Kautosen saunarunossa vasta vastanläiske ja savusaunan tuoksu tekevätkin kesästä kesän.
Olavinlinnan oopperakin on saanut uuden katoksen ja uudet penkit. Kokeilimme uuden puitteen toimivuutta Faust-oopperan harjoituksissa. Hiippakuntamme piispa piti saarnan Olavinlinnan riemumessussa, josta kasvoi koko seudulle menestys ja ylpeyden aihe. Parituhatta seurakuntalaista nautti sanan ja sävelen kuluista. Piispamme jakoi saarnansakin kolmeen näytökseen kuten oopperassa konsanaan.
Olen usein viitannut savolaiskirjailija Joel Lehtoseen, joka yllyttää ottamaan kesällä rennosti ja kiireettömästi. ”Puu on kovaa, koska on kasvanut hitaasti. Leipä on niukkaa, mutta maistuu. Köyhällä ja varsinkin laiskalla on aikaa iloita.”
Kesän tehtävänä on häivyttää murheet ja kiireet taka-alalle. Kesän pitäisi saada palauttaa meidät siihen olotilaan, johon meidät on luotu. Haihdutetaan siis turhat asiat taka-alalle ja annetaan elämän itsensä valloittaa mielet. Annetaan kesän loistaa ja elämän kukoistaa.
Veli-Matti Hynninen