Papin puntari 20.7.2000, Veli-Matti Hynninen
Jubilaari Rönkkönen ruustinnan ja rovastin välissä
Lähi-Idän rauhankokous Camp Davidissa ei tuottanut toivottua tulosta. Israelin ja palestiinalaisten rauhankaipuu elää syvällä, mutta avoin haava näiden kahden välillä kirveltää vielä paljon syvemmällä. Väkisin yhteen ommeltu haava ei poista tulehdusta. Tarvitaan aikaa, tarvitaan balsamia, tarvitaan anteeksiantamusta. Presidentti Tarja Halosen presidentti Jasser Arafatilta lahjaksi saama seimi Loviisan kirkossa muistuttaa omalla puhuttelevalla tavallaan siitä, miten paljon tarvitaan myös rauhanrukousta. Rukous eliminoi merkillisellä tavalla väkivaltaa. Se kääntää katseen siihen suuntaan, josta kumpuaa parantava balsami ja eheyttävä rauha. Siksi tämä rukous saisi kasvaa ja sen tulisi levitä maailmamme jokaiseen sopukkaan.
Hiljattain 75-vuotiaana kuollut tsekkiläinen teologi ja rauhanaktivisti pastori Jaroslav Ondra korosti usein miten tärkeää on yhteinen rukous. Hän halusi ottaa Jeesuksen sanan ”yhtenä olemisesta” aivan kirjaimellisesti. Kylmän sodan aikana hän rakensi uupumatta siltaa idän ja lännen välille. Arvostelijoista välittämättä hän uskoi aidon rauhanrukouksen voimaan ja puolusti myös maansa syrjäytetyn johtajan Alexander Dubcekin ”ihmiskasvoista sosialismia.” Professori Ondra opasti myös teologian opiskelijoita sillanrakentajiksi ja rukoilijoiksi. Ondran elämä muistuttaa miten tinkimätön rauhanrakkaus pakottaa joskus myös kompromisseihin. Haavat eivät umpeudu, eikä paranemista tapahdu, jos korva ei väsymättömästi ole kallellaan vastustajan suuntaan. Jaroslav Ondralla oli kookas korva ja oikealla hetkellä – aina tarvittaessa – myös suuri suu.
Muutama päivä sitten maailmalle kiiri tieto ydinfyysikko Mark Oliphantin kuolemasta. Oliphant oli toisenlainen, parannuksen tehnyt rauhanrakentaja. Sir Mark Oliphant oli ensimmäisen atomipommin kehittäjä, ydinfyysikko. Hän johti brittien ja australialaisten fyysikoiden ryhmää valtavassa Manhattan-hankkeessa Yhdysvalloissa 1943 alkaen. Tämä huippusalainen liittoutuneiden hanke kokosi maailman johtavat fyysikot Los Alamokseen New Mexicoon.
Mutta kun Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien hirvittävät tuhot paljastuivat ja kun viaton kärsimys löi ihmiskuntaa kasvoille, Oliphant ei peittänyt kasvojaan vaan käänsi posken. Hän kääntyi päättäväisesti ydinaseita vastaan. Oliphantista tuli rauhanaktivisti, joka taisteli itse kehittämiään ydinaseita vastaan. Hänestä tuli rauhan, aseriisunnan ja vaihtoehtoisen energiatuotannon ajaja. Vaikka häntä pidettiin sodanjälkeisen Australian huomattavimpana tiedemiehenä, hän ei ottanut vastaan kyseenalaista ydinaseen kehittäjän kunniaa vaan katui ”rikostaan” ihmiskuntaa vastaan. Atomipommin kehittäjästä tuli rauhantekijä.
Sellaista on elämä. Japanilainen kansaruno kuvaa elämää näin: seitsemän kertaa alas, kahdeksan kertaa ylös. Tuloksen kannalta ratkaisevin on viimeisin; suunta johon nyt aikaisimmista erehdyksistä huolimatta kuljemme. Roland Barthes kertoo kirjassaan Rakastuneen kielellä japanilaisesta Daruma-nukesta. Joskus joudumme jonkin asian – hyvän tai pahan – valtaamaksi niin kokonaan, ettemme näe emmekä kuule mitään muuta. Tällainen hurmio on varmasti hyväksi, tekee välillä oikein hyvää olla hurmioitunut, innostunut ja jollekin asialle kokonaan vihkiytynyt. Mutta Barthes väittää, että elämässä on jotakin sellaisat mikä paljastuu vasta hurmion hälvennyttyä. Kun hurmio on haihtunut, jäljelle jää kaikkein yksinkertaisin filosofia. Se nimi on kestävyyden filosofia.
Kestävyyteen opastaa Daruma-nukkea. Daruma on ulkonäöltään vaatimaton, jalaton pullero, jota tönitäänkin jatkuvasti. Sitä ei pidetä minään, onhan se vain mitätön nukentöllerö. Mutta Daruma yllättää. Vaikka sitä viskotaan ja vähätellään, se ei mene nurin, koska sen sisällä on keila, joka nostaa sen aina pystyyn. Keilan ansiosta se palautuu aina tasapainoon ja kasvaa pystypäiseksi.
Daruma-nuken malli sopii rauhantyöhön. Tarvitaan rakkauden keilaa. Jos se puuttuisi, miten maailma voisi pysyä pystyssä, miten elämä tasapainossa? Ei mitenkään. Jaroslav Ondran, Mark Oliphantin ja muiden rauhanaktivistien käsi osoittaa tähän keilaan. Siihen voi myös tarttua. Sen kylkeen on tikkukirjaimin tekstattu yksi sana: rakkaus.
Veli-Matti Hynninen