Kolumni 220900, Veli-Matti Hynninen
Liputetaan Arsin kullalle
Vaaliehdokkaita voi ihailla kahdesta syystä. Ensinnäkin he ovat lupautuneet nauttimaan konjakkinsa meidän puolestamme. Ja toiseksi he ovat suostuneet kantamaan kuormamme yhteisten asioiden hoitajina. Politiikan taso riippuu siis meistä äänestäjistä. Turha motkottaa politiikan turmeltuneisuudesta, turha naureskella ehdokkaille. Millainen äänestäjä, sellainen poliitikko.
Puolueet ovat itkeätihertäneet jo kauan, miten vaikea on saada kelvollisia ehdokkaita. Mutta mistä politiikalle imua, jos emme halua noteerata edustajiamme? Arvostetuille jakkaroille on aina tunkua. Jokainen janoaa arvostusta. Vai miksi tähän leikkiin ryhtyvät ueimmiten arvovajeiset ihmiset, kuten Matti Bergström aivotutkimuksessaan todistaa?
Kannattaa tarkkaan kuullostella mistä ehdokkaamme puhuvat. Vielä tärkeämpää on huomata, mistä he vaikenevat. Retoriikan vanha sääntö tietää, että ihminen paljastaa itseään sillä, mistä hän ei puhu.
Mari Teittinen on tutkinut Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen puheita. ”Edessämme vielä olevien vuorten takaa häämöttää jo parempi huomen”-lause sujahtaa Martti Ahtissaaren suuhun kuin hammasharja. Halosen puheisiin vuoren takaa pilkistävät huomenet sopivat huonommin. Halonen tiivistää, Ahtisaari maalaa. Mutta kumpikin puhuu omalla hauskalla tavallaan omille suomalaisilleen.
Puheita ei pidä pitää ”pelkkänä retoriikkana.” Retoriikka on elämänmyönteinen sana. Se on puhetaitoa, oikeiden asioiden puheeksi ottamista, valintaa ja vastuuta. Hyvä vaaliehdokas nostaa puheeksi (kieli)rajat ylittävän yhteistyön. Tiedetäänhän, että Itä-Uudenmaan kehityksen pahin jarru on tiukka reviiriajattelu. Tulosta ei synny, kun näkyjä ei rohjeta nähdä rajojen yli. Täällä on totuttu vaikenemaankin kahdella kielellä.
Kannattaa siis poimia sterotypiat ehdokkaiden puheista. Urheilu, vapaa-aika, työttömyys, talous, suunnittelu, ympäristö, suojelu, kulttuuuri…sanasta tulee teko vasta kun sillä on oikea sisältö. Intohimottomat sanat eivät sytytä, eivät luo uutta. Vain uusi järkyttää tietoisuutta. Vain järkytyksen kautta syntyy jotakin uutta. Uusi ei ole muoti, vaan arvo. Jos ehdokkaan arvot ovat onttoja, miten päätökset voisivat olla arvokkaita?
Paksun puun takaa pullahti olympiavoittajaksi suomalainen saparomies Arsi Harju. Arsin tv-haastattelu paljasti retoriikkan vahvan puolen – aitouden voiman. Arsin 21,29 puhuu omaa kieltään. Arsin charmi puree. Se jäähdyttää Parviaisen keihään ja korjaa Sievisen lasit. Se ylittää pörssin alamäet ja Halosen bumerangit (Onnea vain pankkiiri Sinikka Salo!). Kansa kohisee aina kun Nokia ohittaa Coca-Colan ja Häkkinen Schumacherin. Mutta Arsin kuula pukkaa näidenkin päiden yli. Arsin teko ja puhe on suomalaista retoriikkaa parhaimmillaan.
Retoriikka ammentaa politiikan ja olympia-aatteen lailla antiikin Kreikasta. Sydneyn jälkeen pestään pyykkiä, punnitaan lausuttuja ja lausumattomia sanoja.
Arsin kuula puhukoon puolestamme.
Veli-Matti Hynninen