Papin puntari 190100
Joskus elämä on yksinkertaisesti sellaista, että naurussa on pitelemistä. Eikä se naurunkukan viskeleminen ihan jokaiselta taida onnistuakaan. Vai olemmeko arkipäiväistäneet naurun nauramalla väärille asioille? Vastaavasti olemmeko liian usein langenneet vakavuuden syntiin?
Mitä se nauru oikein on? Mielikuvituksen kutkutustako? Näin Charles Darwin epäilee. Vai onko se vain pelosta vapautumista, tilapäistä huojennusta, hyväntuulisuutta? Musta nauru tulee lähelle traagisuutta tai osaksi pilkkaa. Hevosen nauru muistuttaa taas hohottavaa hehtaarinaurua. Hysteerinen nauru on oma lajinsa. Hyeenan naurusta harva pitää. Teeskentelevä nauru ei usein naurata naurajaa itseäänkään, ei liioin kuulijaakaan. Luciano Leoncavallon oopperaa panee pajatsonkin nauramaan: Naura, Pajatso. Suomalainen sanalasku oivaltaa vallankin valloittavan naurun pidentävän ikää.
Nauru on aina vapauttavaa.
Jostakin syystä naurun olemus askarruttaa minua. Olli Alhon Hulluuden puolustus paljastaa ihmisessä olevan karnevalistisen naurun kaipuun. Ilman leikkiä emme jaksaisi. Jos ei aikanaan opi nauramaan vaikeuksilleen, ei vanhana ole mitään nauramista. Ystävät kyllä osaavat nauraa yhdessä, ja jos vihollisetkin osaisivat, ei vihollisia kauan olisikaan.
Synnyinpaikaltani Enonkoskelta ponnistava professori Aarne Kinnunen on tutkinut naurun olemusta kirjoissaan. Naurusta on kirjoitettu suorastaan naurettavan suuri määrä erilaisia tekstejä. Mutta naurun olemusta ei vielä yksikään ole onnistunut paljastamaan.
Mutta nyt taisi onnistua ainakin lähelle. Nuoren pappispolven yksi kirkkaimmista tähdistä Jaakko Heinimäki näet käsittelee uusimmassa kirjassaan taitavasti pyhää naurua. Heinimäki pohtii tragedian ja komedian suhdetta, hän suomii kuolleeksi jähmettynyttä uskontulkintaamme ja ennenkaikkea hän haluaa vapauttaa ihmiset ilakoivaan leikkiin ja juhlintaan. Ilman rentoa lentoa elämä muuttuu irvikuvakseen. Ihmisen suurin synti olisi langeta liialliseen vakavuuteen.
Heinimäen kirjan äärellä oivalsin miten huumorintajutonta uskonnollisuutemme joskus on. Tosikkomainen uskontulkinta ei ole vain synkkää vaan suorastaan vaarallista. Jos puuttuu pilke, elämä on tylsää, ihmiset näyttävät tympeiltä ja ympäristö ikävystyttävältä. On tässä haastetta myös kunnallisvaaliehdokkaille, panna turhantärkeys kuriin ja nauruhermot kutiamaan. Vilkaiskaapa vaikka ehdokkaiden vaalilauseita, mitä hyvää tosikoilta voisi odottaa?
Alan yhä enemmän uskoa siihen Schillerin väitteeseen, että ihminen on ihminen vain leikkiessään. Mitä enemmän irtoaa sytyttävää leikkiä, sitä vähemmän on salattavaa. Teatterin yksi voima piilee kai siinä, että näyttelijä saa katsojan innostumaan. Emme ole kohde, seremonian osa, vaan olemme toimijoita. Tätä oivallusta on yritetty toteuttaa myös uudistuvassa jumalanpalveluksessamme. Jumalanpalveluksessa kaikki on merkitsevää, jo sekin että on tullut lähteneeksi messuun.
Vastuuviikon alkajaisiksi Heinimäki tarjoilee Danten komediaa (Divina Comedia), jossa helvetti täyttyy itsensä liian vakavasti ottavista, turhantärkeistä ihmisitä. Itserakkaus on vääristänyt näiden helvetin asukkaiden elämän niin sykkyrälle, että elämä on enää yhtä helvettiä. Keskittymällä vain itseensä ihmiset ovat sulkeneet kaiken ilon itsensä ulkopuolelle. Helvetti on kuin suppilomainen jäätelötötterö, jonka alimmassa sopukassa alkaa olla tosi tukalaa. Mitä enemmän itseensä käpertymistä, sitä syvemmälle syövereihin putoaa elämä, lopulta koko pohja voi pudota.
Paratiisiin ponnistavat ihmiset ovat taas kääntyneet itsestään pois päin. Katse Jumalaan ja ihmisiin, rauhan ja oikeudenmukaisuuden suuntaan. Siitä suunnasta löytyy jotakin uutta, rikkautta mikä ei perustu rahaan eikä muuhunkaan itselleen hamuamiseen. Löytyy rentoa meininkiä, yhteyttä toisiin, rakkautta, vapautumista, leikkiä ja pilkettä. Neljäs rukouspäivä ja vastuuviikko ovat tämän tien osviittoja. On tehtävä parannusta turhasta vakavuudesta ja otettava rakkauden askel.
Nyt meidät vapautetaan itseriittoisesta turhantärkeydestä. Nauru ei ole huono alku millekään hyvälle, ei vähiten tälle ihanalle riemuvuodelle. Nauruherätystä – sanan tässä merkityksessä – nyt kaivataan.
Velöi-Matti Hynninen