Papin puntari 1.11.2000
Miksi ihmeessä annamme Amerikan tunkea niin kritiikittömästi tajuntaamme? Juuri näinä päivinä presidentinvaalinäytelmä pyörii tässä Billien ja Hillaryen lumemaassa sellaisella kiihkolla, että sääkin täällä Pohjolassa näyttää pysyvän tavallista lämpimämpänä. Vai mistä johtuu, että pakkaset antavat odottaa ja kesäsateet senkun jatkuvat?
Irlannista Amerikkaan ja sieltä meillekin levinnyt pakanallinen Halloween-hulina on tässä lokamarraskuun taitteessa nostamassa päätään. Se on pyrkinyt kurpitsalyhtyineen ja luurankoineen vastaamaan hätäisimpien juhlinnan tarpeeseen. Halloweenillakin on historiansa. Kelttiuskomusten mukaan näet vuoden aikana kuolleiden henget saapuvat vuoden kuluttua vaatimaan uusia sieluja. Siksi tarvitaan naamareita ja muuta pelotetta jotteivät henget tunnistaisi ja veisi mennessään. Tästä pelon ja pelleilyn sekaisesta hengennostatuksesta ei puutu keveyttä eikä hössötystä. Näin piru muka pidetään aisoissa pelleillemällä riivatusti.
Halloweenin ajankohta ja nimi pyhien aatto (All Hallow`s Eve) viittaavat kuitenkin vahvasti meidän pyhäinpäiväämme. Varmuuden vuoksi onkin jälleen syytä kerrata pyhäinpäiväjuhlan olemusta. Pyhäinpäivä on hömppäjuhlinnan täydellinen vastakohta. Juhlaperinteemme on niin syvä ja rikas, että tässä kyllä joutuu ihmettelemään amerikkalaisen kevytmielisyyden ”ostovoimaa.” Kunnon juhlat on syytä pitää kunniassa.
Pyhäinpäivänä muistetaan ennen meitä eläneitä. Viimeisen vuoden aikana kuolleille seurakuntalaisille sytytetään kirkoissa kynttilät. Hautausmaat täyttyvät muistojen ja kaipausten kynttilöistä. Riemuitseva seurakunta eli jo perille päässeet viettävät juhlaa perillä. Taisteleva seurakunta eli me, jotka olemme vielä elossa, joudumme juhlimaan vielä tässä näkyvässä todellisuudessa.
Tänä pyhäinpäivänä muistamme erityisesti muualta Suomeen muuttaneita. 1980-luvun lopulla perusteltiin inkerinsuomalaisten paluumuuttoajatusta kunniavelalla. Saimme kymmenen vuoden aikana tänne 20 000 inkerinsuomalaista. Monien näiden suomenkielestä ei enää ollut tietoakaan, inkerinsuomalainen lähtökohta vain antoi aiheen Suomeen muutolle.
Inkerinsuomalaiset ja muut tänne muuttaneet ovat meille arvokasta pääomaa. Idäntuntijoina he voivat luontevasti toimia sillanrakentajina Venäjän suuntaan. Suomalaisuus ei enää ole vain suomalaissyntyisyyttä vaan yhteiskunnallista kansalaisuutta, joka tulevina vuosikymmeninä varmasti saa yhä kirjavampia vivahteita.
Lähisukukansoiksi laskemme inkerinsuomalaisten ja karjalaisten lisäksi myös Pietarin seudun virolaiset ja vepsäläiset. He asuvat maantieteellisesti lähellämme. Etäsukukansamme asuvat kauempana Volgan ja Uralin välillä. Pietarista 1200-1300 kilometrin päässä idässä asuvat marilaiset tunnettaan myös nimellä tseremissit. Komilaiset (syrjäänit, permjakit) sekä udmurtit, votjakit ynnä mordvalaiset painivat tässä suomensukuisessa sarjassa.
Volgan ja Uralvuoriston välillä lasketaan asuvan kolme miljoonaa sukulaistamme Marin, Komin, Udmurtian, Mordvan ja Bashkirian tasavalloissa. Näillä on oma suomensukuinen kielensä. Suomalaiset ovat jo kauan halunneet levittää evankeliumia näille sukulaisilleen, mutta vasta nyt se on tullut mahdolliseksi. Näihin maihin syntyneet seurakunnat ovat osa Inkerin kirkkoa, jonka toimintasäde yltää Inkerinmaalta Siperiaan.
Pyhäinpäivä on siis kaikkien Kristuksen kastettujen eli pyhien yhteinen juhlapäivä. Tähän joukkoon lasketaan kaikki, sekä Halloweenin hullaannuttamat amerikkalaiset että suomalaisugrilaiset sukulaisemme lähellä ja kaukana. Tähän pelastettujen joukkoon kuuluvat erityisellä tavalla ne verisukulaisemme, joille tänä juhlapäivänä sytytämme kynttilämme.
Veli-Matti Hynninen
.