Puntari 091100
Isoisäni kauppias Antti Kuokkanen, aikansa yrittäjä Enonkoskelta
Isänpäivä tarjoaa mahdollisuuden hemmotteluun. En tarkoita, että vain isää pitäisi hemmotella, päinvastoin tärkeää on, että isä osaa hemmotella. Jokainen kaipaa hemmottelemista, vaikka kovin harva sitä osakseen saa – liian harva ja liian harvoin. Mutta paras osa onkin siis aina hemmottelijalla. Hemmottelu avaa ovia lämpöisiin ihmissuhteisiin, välittämiseen, ja myötätuntoon. Epäitsekkyyteen yllyttäjänä hemmottelu on arvo sinänsä. Onniteltavia ovat hemmottelijat, sillä heidän kauttaan avautuu parempi tulevaisuus.
Moni pitää amerikkalaisia hieman lapsellisina tai ainakin pinnallisina. Mene ja tiedä. Olen kohdannut Amerikasta tulleita syvällisiä pohdiskelijoita, kirkonmiehiä ja ajattelijoita, monenlaista amerikanherkkua. Al Gore tai George W. Bush, kummin vain, maan isän ja perheenisän rooli on sama. Miten arvostaa toista, kannustaa joukkojaan, miten myötäelää toisten kanssa ja miten tarkastella elämää enemmän toisen – ei vain itsensä kannalta.
Aurinkokuninkaaksi ristitty kaukaloiden ammattilainen, valmentaja Juhani Tamminen rohkaisee kirjallaan myönteisyyteen ja iloon. Ilahduin Tammisen ajatuksenjuoksusta myös siksi, että huomasin hänen ajattelunsa syvän raamatullisuuden. Tamminen sanoo, että tarvitaan tunneälyä, jotta voisi samaistua pelikaverin rooliin myös sillä hetkellä kun kaverilla menee huonosti. Tunneäly tarkoittaa tässä kultaisen säännön etiikan perusperiaatetta, sitä että kaikkea tulee arvioida pelikaverin, siis toisen kannalta. Asettumalla toisen asemaan, tietää aina miten tulisi toimia.
Tammisen ajatukset kelpaavat reseptiksi joka isälle: menestys alkaa arvoista. Yhteishenki merkitsee teknistä osaamista enemmän. Yhteisiin arvoihin sitoutuminen synnyttää taktista taitavuutta tai teknistä osaamista oivempaa menestystä. Tamminen alleviivaa miten 95-prosenttinen keskittyminen tuottaa vain 50-prosenttisen menestyksen. Vasta 100-prosenttinen eli kokosydäminen antautuminen tehtäväänsä tuottaa kunnon tulokseen. Pane itsesi kokonaan peliin pienimpäänkin mitä teet.
On sieltä Amerikasta tullut siis monenlaista hyvää. USA:n Philadelphiassa elänyt Ann Jarvis sai aikanaan (1907) pappinsa pään käännetyksi ja tämä järjesti muistojuhlan Anna Jarviksen äidille ja samalla muille äideille. Näin syntyi äitienpäivä ikään kuin vahingossa. Juhla levisi nopeasti Amerikasta tänne Skandinaviaan. Suomessa äitienpäivää on vietetty vuodesta 1919 lähtien.
Eikä isänpäiväkään ole kuin pari vuotta nuorempi juttu. Amerikasta sekin sai alkunsa kun rouva John Bruce Dodd teki tästä aloitteen. Hänen isänsä oli joutunut jo varhain seitsemän lapsen yksinhuoltajaksi. Ja nyt tytär halusi palkita isänsä vaivat järjestämällä juhlat hänen kunniakseen. Isää ruvettiin muistamaan ja tästä myöhäissyksyn juhlapäivästä kasvoi kauppiaiden helpotukseksi ja perheiden iloksi meidän miesten ikioma hemmottelupäivä. En ole aivan varma ansaitsemmeko, mutta ehkä kerran vuodessa meitä miehiäkin voi hitusen hemmotella.
Ei suoraan Amerikasta vaan Ruotsin kautta saatiin meille tämä isänpäivä. Sota säästi Ruotsia niin että heille jäi aikaa suunnitella uusia juhlia. Jo 1949 ruotsalaiset kutsuivatkin Pohjoismaiden kauppiaat neuvonpitoon, jonka tuloksena kaikkialla Skandinaviassa marraskuun toista sunnuntaita alettiin viettää isänpäivänä. Päivästä piti tulla ”valoisa kohta syksyn pimeyteen.” Ja jos kauppiasiin on uskominen, isänpäivä tuo valon lisäksi myös lämpöä, elämyksiä ja yllätyksiä. Ja kaiken lisäksi – valitsemalla oikean isänpäivälahjan – se lupaa rahalle takuuvarmaa hyötykäyttöä.
Ja vielä yksi viittaus maanisään. Viron presidentin Konstantin Pätsin pojanpoika Matti Päts toi tuossa muutama päivä sitten meille isänpäiväterveisensä. Matti Päts korosti sitä miten Viron ja Suomen väliset suorat yhteydet ovat pitäneet kansojamme pystyssä. Ei niinkään ole tärkeää puhua avusta kuin antaa sitä, hän vetosi. Itsensä tunteminen ja oman ominaislaatunsa vaaliminen ovat avainsanoja myös kansojen yhteistyössä. Historian vaikeimmissakin tilanteissa vastarinta ja välinpitämättömyys on korvattavissa rakentavalla yhteistyöllä. Sopivaa purtavaa isänpäiväksi, eikö totta?
Isänpäivän sanoma kuuluu: itsekkyys, ahneus ja henkilökohtainen glooria olisi vaihdettava yhteistyöhön. Olisiko meillä suomalaisilla nyt suorastaan aikalisän paikka?
Veli-Matti Hynninen