Papin puntari 161100
Mc Donaldsin silmänisku Pantheonille
Rikas padovalainen kauppias Enrico Scrovegni tuli tunnetuksi 1300-luvulla rakennuttamansa palatsin kappelista. Freskon jalustassa seitsemän hyveen ja seitsemän paheen henkilöitymä tapittavat toisiaan silmiin. Kateutta tuijottaa Laupeus, Epätoivoa Toivo, Hulluutta Viisaus jne.
Häkellyttävin näistä näistä kaikista on kuitenkin Viha, joka riehuu ja raivoaa eikä tahdo pysyä kehyksissään. Viha myös yllättää. Sen vastaparina ei olekaan Rakkaus vaan hyve nimeltään Temperantia. Temperantia on kuvattu miekkaa sitovaksi naiseksi, jonka suu on suitsittu. Eräässä toisessa temperantiaa kuvaavassa taulussa miekan sijasta naisen syliin on kuvattu linnoitettu kaupunki. Kaupungin alapuolelle on tässä kuvattu vielä Retoriikan henkilöitymä. Puhetaito (retoriikka) nähdään siinä politiikan (kaupungin) avaimena. Temperantia on siis itsehillintää ja itsehallintoa.
Vuosisadasta toiseen temperantian salaisuutta on yritetty selittää. Miten taltuttaa viha, miten voittaa väkivalta? Temperantia on valittu vihan vastapariksi ehkä siksi, että rakkauden ja rauhan mahdollisuudet on koette loppuun käytetyiksi. Temperantia tarkoittaa oikeaa puhetaidon ja politiikan sekoitusta. Henry Lindelöf tietää miten toimiva puhe ja toimiva kaupunki rakentuvat osien oikeasta sekoituksesta. Temeprantia tarkoittaa syvimmältään siis elämän oikeaa sekoitusta.
1500-luvulla jo oivallettiin, ettei kohtuullisuutta pidä vaihtaa viihteen tai muun turhuuden ahnehtimiseen. ”Meidän pitää varoa ettemme antaudu tyhjälle mielihyvälle, tuhlaukseen tai paheelliseen elämään, emmekä kärsimyksiä ahnehtien elä liassa ja tietämättömyydessä.” Temperantia tarkoittaa siis itsehillintää, oikeaa sekoitusta, kohtuullisuutta.
Temperantiaan voi parhaiten harjaantua lähisuhteissaan. Henry Lindelöf, Paavo Lipponen ja Tony Blair voivat ojentaa tätä lääkettä kaupunkinsa ja Eurooppansa tervehdyttämiseksi. Blair ja Lipponen ehättivätkin tarjoilemaan meille kansalaisille tätä rohtoa oikein isolla lusikalla Lontoon loisteesta. Me itse voimme muuttaa Eurooppamme paremmaksi, he lupasivat. Pitää vain löytää nopeasti oikea sekoitus laajentumista ja syventymistä. Oikea suhde liittovaltiosekoitusta pitää eurooppalaisten päät pystyssä, talouden kunnossa ja viholliset kaukana.
Yhteinen puolustus- ja ulkopolitiikka kaunistavat kasvomme ja takaavat turvallisuutemme. Lipponen ja Blair ottivat harkitusti temperantiansa lähtökohdaksi turvallisuuspolitiikan: ”On turvattava sellaisen aktiivisen hyvinvointimallin jatkuvuus, jossa työnteko on kannattavaa ja joka ehkäisee sosiaalista syrjäytymistä.”
Lipposen ja Blairin Euroopasta tulee ”maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous.” Myös sosiaalinen yhteenkuuluvuus kasvaa, askel reipastuu ja naama vääntyy iloiseen virneeseen. Eurooppa kukoistaa, koska sen temperantiaan kuuluu juuri sopiva sekoitus unionin laajentumista, uudistumista, toiminnallista innostusta, taloudellista ja sosiaalista järjestäytymistä. Pääministerit näyttävät ihmettelevän itsekin miten paljon Suomen ja Britannian lisäksi myös muilla Euroopan mailla on yhteistä etua ajettavana.
Pelin henkeen kuuluu itsenäinen päätösvalta. Ulkopuoliset eivät tee sekoituksia puolestamme vaan me itse aina saamme päättää mitkä mausteet omaan keitokseemme sopivat. Yhteinen soppa takaa, että kansalaiset tuntevat isännöivänsä Eurooppaa eikä niin päin, että he kokisivat Euroopan isännöivän heitä.
Lipposen ja Blairin Eurooppa on nainen, joka ottaa syliinsä kyselemättä liikoja, hyväilee päättäväisesti ja suikkaa jopa suudelman jokaiselle halukkaalle. Tämä kaunottaremme on kaiken kukkuraksi vielä avokaulainen ja raikkaan riemukas.
Mutta – onko tällaista naista olemassakaan?
Veli-Matti Hynninen