Papin puntari 20.1.1999
Pietilän Sakke, alias jääkiekkovalmentaja Sakari Pietilä kertoi tässä tannoin miten joukkue valmennetaan parhaaseen mahdolliseen menestykseen. Joukkuepelissä avainsana on yhteispeli. Latinankielinen termi Viribus uniti (=yhteisvoimin) on täyttä totta urheilussa kuten muussakin elämässä.
No, mitä Sakke neuvoi? Hän sanoi että tasapainoinen joukkuetoiminta ei ole yksilöllisyyden vastakohta. Porukassa päästään tulokseen jos yksilöt osaavat arvostaa toisiaan. Jos jää kerjäämään arvostusta muilta ja keskittyy vain itseensä, se ei luo yhteishenkeä. Mutta jos onnistuu kilpailemaan siinä, miten kekseliäästi voi antaa arvoa toisille, tulosta alkaa heti syntyä.
Myös runoilijailta voi saada vinkkejä jääkiekkoon. Lauri Viita kutsuu tehokasta toimintaa johonkin kohdistuvaksi epäoikeudenmukaisuudeksi. Ei ole tasa-arvoista eikä oikeudenmukaista, kun valmentaja joutu jättämään jonkun pelaajan rannalle. Kaikki eivät voi aina pelata. Kaikki eivät voi olla keskushyökkääjiä, tarvitaan myös puolustajia.
Hyvään joukkuehenkeen on siis mahdutettava eriarvoisuuden ja erilaisuuden sietoa. On opittava olemaan myös sivussa, ei aina ensimmäisenä. Pietilä viittaa runoilijan neuvoon ja kehottaa ottamaan riskejä: ” Jos tavoittelemme ainoastaan sopua ja harmoniaa, niin sitä kauemmin olemme olleet vainajia.” Menestyminen kysyy siis rosoa, repeämisen ja kriisin sietämistä, ei harmoniaa. Elämän parhaimmat jännitteet syntyvät siitä, että siedämme toisiamme puutteellisina, epätäydellisinä ja monella tavalla keskeneräisinä.
Jääkiekossakin tarvitaan tavoitteellisuutta, intoa ja rasitukseen suostumista. Yksikin vongertelija voi tärvellä koko joukkueen. Pietilä vertaa joukkuetta perunasäkkiin, jossa on yksi mätä peruna. Siitä saattaa seurata, että koko säkki mustuu ja pilaantuu. Siksi juuri minä, se ainutlaatuinen peruna, olen tärkeä en vain itsen vaan koko säkin kannalta.
Toisen esimerkin otan Vanhan Testamentin maailmasta. Opiskelutoverini Timo Veijola on ylennyt raamatunselitysopin professoriksi Helsingin yliopistoon. Veijola kertoo miten professori voi väliin masentua ja menettää elämänilonsa. Vakava depressio johtuu usein siitä, että ihminen tuntee tulleensa hylätyksi. Itsemurha on hyvin usein seurasta siitä, että lähin ihmiseni ei enää olekaan kiinnostunut minusta. Syrjään joutuminen vasten tahtoaan on elämän raskaimpia kokemuksia. Pirjo Häggmanin olympiatuli sammui ja urheiluinto hiipui, kun yleinen mielipide vaati hänet syrjään kalliiksi käyneistä olympiaympyröistä. Usein syrjään joutumisen syy ei riipu itsestä vaan olosuhteista. Mutta miten selviytyä siitä eteenpäin, riippuu aina eniten itsestä, ei olosuhteista. Kriisi nostaa useimmiten elämän olennaisimmat puolet arvoonsa, siksi kritiikissä ja kriisissä on aina oma siunaksensa.
Timo Veijola luettelee pitkän rivin masentuneita raamatunhenkilöitä. Martti Ahtisaari ei ole ensimmäinen suosiotaan menettänyt kansanjohtaja. Israelin ensimmäinen kuningas Saul joutui jo hallituskautensa alussa Jumalan epäsuosioon. Myös omat lapset Jonatan ja Mikal rakastuivat isän viholliseen Daavidiin ja isä tunsi todella tulleensa hylätyksi. Sodankäynti filistealaisia vastaan oli epäonnistunut, lopulta Saul heittäytyi miekkaansa. Raamatussa Abimelek ja kuningas Simri tekevät myös itsemurhan. Juudas Iskariotin itsetuhon muistamme parhaiten. Depressio vie rohkeuden ja elämänhalut.
Mutta myös menestys saattaa masentaa. Saavutettuaan loisteliaan voiton Karmelinvuorella profeetta Elia vaipui syvään masennukseen. Tai mitä tunsi profeetta Joona? Kun Niiniven asukkaat tekivät parannuksen, kääntyivät ja välttivät Jumalan tuomion, Joona ”panee tämän kovin pahakseen” ja masentuu. Kutsumustietoisen profeetta Jeremiaan tiedetään samoin vajoneen ajoittain syvään itsesääliin. Valituslaulut veisaavat masentuneiden ihmisten virttä. Kirkon historia on täynnä tappioita ja taisteluita kokeneita henkilöitä. Miten me ja aikamme voisimme päästä yhtään vähemmällä? Tätä kohta päättyvää vuosiataamme pidetään maailmanhistorian tuhoisimpana ajanjaksona. Miten kohdata tämä kaikki masentava masentumatta?
Nyt elettävä ekumeeninen rukousviikko rohkaisee elämään yhdessä, sietämään erilaisuutta, hyväksymään Jumalan perheen kirjavuuden ja näkemään sen rikkauden. Jo luomisen perusteella olemme perusolemukseltamme yhtä. Mutta tähän ykseyteen kuuluu anteeksianto ja rakkaus, erilaisuuden sietäminen ja suostuminen siihen, että elämänmatka sujuu aina parhaiten rattoisassa seurassa toisten kanssa.
Veli-Matti Hynninen
++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++