Palmut ja pajut viitoittavat tien

Papin puntari 25.3.1999

Siihen aikaan oli vielä kunnon hangenkelejä eikä ultraviolettisäteilystä osattu puhuakaan. Mutta vauhti oli kova. Suksilla tai potkurilla viiletettiin hangilla sen minkä sielu sieti ja pohkeista irtosi. Potkuriksi kutsuttiin potkukelkkaa, mikä oli aikamoinen menopeli. Nyt nekin ovat kuulemma kehittyneet uuteen uskoon, vaikka perusmalli on yhä sama.

Pitkästä aikaa poikkesimme elokuvissa. Pitihän se Tennispalatsin uusi elokuvatehdas käydä katsastamassa. Rukajärven tie on voimakas elokuva. Yleisö näytti olevan hyvin nuorekasta, mutta näkemästään innostunutta. Elokuva on myös hyvä historian opettaja. Kohta olemme siinä tilanteessa, jossa elokuvan ja kirjallisuuden keinot enää välittävät sota-aikojen kokemusta nuorisolle. Sodankäyneet isoisät alkavat olla entistä harvemmassa. Rukajärven tie on myös tässä mielessä elokuva parhaasta päästä.

Kevätpäiväntasaus ja hangenkelit käyvät näillä leveysasteilla tasatahtiin. Kevätpäiväntasausta seuraava täyden kuun jälkeinen sunnuntai on näet pääsiäinen. Tämän ikivanhan laskutavan mukaan pääsiäinen osuu maaliskuun 22. päivän ja huhtikuun 26. päivän väliin. Tänä vuonna pääsiäinen on aika keskellä, huhtikuun neljäntenä. Palmusunnuntaista alkava hiljainen viikko on syvimmän paaston aika, suurinta juhlaa valmistetaan kieltäytymällä ja syventymällä kärsimyksen salaisuuteen. Paastosta päästään, kun Kristus pääsee haudastaan. Tästä suomalainen nimi pääsiäinen.

Itäsuomalainen nimi palmusunnuntaille on virpo(ma)sunnuntai. Sitä edeltävänä lauantaina lapset kiertävät urpaisilla pajunoksilla virpomassa. Virpomalorut vaihtelevat paikkakunnittain. Yksi hokema kuuluu: ”Virvon, varvon vitsallani, tuoreeksi, terveeks, tulevaks vuodeks, sulle vitsa, mulle palkka.” Palmusunnuntaista voi ennustaa myös ohran kasvun. Jos palmusunnuntaina aurinko paistaa, niin tulee hyvä ohravuosi. Ja jos elämä ei maistu, eivätkä hommat suju, silloin ottaa ohraleipä. Palmusunnuntaina kannattaa siis olla tarkkana.

Palmusunnuntaina siirrytään kesäaikaan. Työtoverini opetti minulle miten aina muistaa mihin suuntaan kelloa pitää siirtää. Keväällä tunti eteenpäin ja syksyllä tunti taaksepäin, eli aina kesään päin. Hyvä muistisääntö. Paju siis hoitaa meillä palmun virkaa. Palmusunnuntain nimi (dominica palmarum) viittaa Jeesuksen ratsastukseen Jerusalemiin. Kansa otti kuninkaansa vastaan tervehtimällä häntä palmunoksilla. Pajuvitsalla virpominen on siis tämän tapahtuman nykyistämistä. Pajuja ja palmuja kannetaan kirkollisissa kulkueissa Mestarin tervehtimisen merkkinä.

Täällä Itä-Uusimaalla voi pääsiäisen tienoissa kohdata huivipääeukoiksi pukeutuneita lapsia kiertämässä taloja virpoen ja kerjäten. Näiden outojen vaeltajien varustukseen kuuluu vielä luuta ja vitsakimppu. Lapsitrullien virpomisinto perustuu outoon väärinkäsitykseen, jossa pääsiäisen aidot rituaalit ovat sekoittuneet noitauskon rippeisiin. Mutta eihän se ensimmäinen kerta elämässä ole kun puurot ja vellit alkavat mennä sekaisin. Joskus 80-luvulla pari trullia kävi meillä pappilassakin virpomassa. Hätkähdyttävältä tuntuu huomata, että molemmat näistä kuolivat nuorena, vaikka sillä ei olisikaan mitään tekemistä näiden poikien noitavillityksen kanssa.

Palmujen ja pajujen katveessa kuljemme kärsimystietä kohti ristiä. Palmu on siis kärsimystien viitta. Raamatussa palmua verrataan hurskaaseen: Hurskaat kukoistavat kuin palmupuut. Palmu tuottaa vain hyödyllisiä asioita: maitoa, öljyä, puuta, kuorta, lehtiä, hedelmiä, mehua ja villaa. Samalla tavalla tulisi ihmisen tuottaa kaikkinaista hyvää ympäristöönsä. Tässä hyvän tuottamisessa jos missä voisimme olla kekseliäitä.

Veli-Matti Hynninen