Papin puntari 150799
Yrittänyttä ei laiteta. Suomalainen sananlasku todistaa, että kaikkensa yrittänyttä ei pidä moittia. Jos ihminen tekee kaiken voitavansa, enempää ei kenelläkään ole lupa vaatia. Sananlasku on varmasti oikeassa. Tehokkuutta ja järkiperäisyyttä korostavassa maailmassamme yrittäminen on nostettu väliin liiankin korkeaan kunniaan.
Yrittäminen on mielessäni siksi, että olen ollut hoitamassa uusinta ”virkaani” syntymäpitäjäni Enonkosken yrityskummina. Pari vuotta sitten Suomen kunnat käynnistivät yrityskummitoiminnan. Suurin osa yrityskummeista on eläkkeellä olevia aktiivisia yritysjohtajia tai elinkeinoelämän vaikuttajia. Mutta nuorempaa väkeäkin on. Kunnat ovat etsineet kummeikseen sellaisia henkilöitä, joilta he toivoivat aktiivista panosta paikkakunnan kehittämiseksi. Yrityskummit tuovat esiin paikkakunnan historiaa, kulttuuria, tunnettuutta ja yritystoimintaa.
Osallistuin yrityskummikoulutukseen Savonlinnassa. Siellä istuimme Savonlinnan lyseon komeassa juhlasalissa, joka oli muutettu kaupunginvaltuuston istuntosaliksi. Miten näyttäviksi ja komeiksi lyseot siihen aikaan rakennettiinkaan, tuumin katsellessani lyseoni ikkunasta helteessä huohottavaa Saimaata ja Olavinlinnan Faust-oopperaan tungeksivaa kansainvälistä juhlakansaa.
Seminaarissa annoimme ideoinnille vauhtia. Käytimme puheenvuoroja, pöllytimme ja uneksimme. Siinä istuimme vuorineuvokset, pääjohtajat, pipit ja papit samassa veneessä miettimässä oman nimikkokuntamme tulevaisuutta. Ja aloimme oitis myös luoda strategioita.
Maaltamuutto pääkaupunkiseudulle on vielä paljon rajumpaa kuin kuusikymmentäluvulla. Nyt suomalainen maaseutu uhkaa todella autioitua. Pääjohtaja Jouko Loikkanen maalasi omassa puheenvuorossaan pirua seinälle ja arveli Suomelle käyvän vielä kehnosti, jos kaikki pakkautuvat ruuhka-Suomeen. Ruotsissa tämä kehitys on jo pelottavan pitkällä eikä Tukholman pohjoispuolelle ole enää aikoihin ollut kuulemma tungosta.
Emeritusoopperajohtaja Pentti Savolainen puolestaan uskoi matkailun mahdollisuuksiin ja tiesi Savonlinnan seudulle kertyvän yksin heinäkuussa yli 150 miljoonaa matkailumarkkaa. Muualta Euroopasta purkautuva paine alkaa vähitellen välähdellä Suomessa. Eniten etsitään järvisuomen tarjoamaa hiljaisuutta, tilaa ja rauhaa, eli kaikkea sitä mitä ei enää Etelä-Suomestakaan hevillä tavoita.
Strategiaamme kuuluu ensimmäisenä koordinoida jokaisen kunnan valmiudet luoda itselleen ikioma profiili. Kullakin paikkakunnalla on jotakin omintakeista, sellaista joka yleisemminkin kiinnostaa ihmisiä.
Aloimme hahmotella Enonkoskesta savusaunapitäjää. Sattuu näet niin, että lisäkseni myös Enonkosken toisella yrityskummilla on kesäpaikassaan savusauna. Suomen Ladun johtaja Tuomo Jantunen ymmärsi heti yskän kun rupesimme luomaan kesäkunnallemme rauhan ja hiljaisuuden profiilia. Myös suomalaisella savusaunagurulla Risto Vuolle-Apilalla on omat kytkentänsä Enonkoskeen. Sauna ja erityisesti savusauna nojaa paikalliseen elämäntapaan ja kulttuuriin. Saunan kehityksen kautta on helppo kertoa vierailijoille elämäntavan muutoksesta ja menneiden vuosikymmenien historiasta. Kollektiivinen muisti on pitkä ja syvä.
Enonkoski voisi olla rauhan ja hiljaisuuden tyyssija myös luostarinsa välityksellä. Hiljaisuuden retriitit, tyhjentymisen, latautumisen ja toipumisen elämykset voisivat kuulua nykyluostarin tarjoamiin palveluksiin.
Oma syntymä- ja kesäpitäjääni ajatellessa loksahti oitis mieleen ajatus Loviisamme kehittämisestä. Miten paljon enemmän voisimme ponnistella oman kotiseutumme hyväksi, jos vain oppisimme puhaltamaan yhteen hiileen. Yrityskummiajatus antaa ajattelemisen aihetta myös tälle työlle. Siellä tai täällä – yrittänyttä ei laiteta. Mitäpä jos yrittäisimme.
Veli-Matti Hynninen