Papin puntari 290999
Keltaisessa ruskassa kylpevä luonto nostattaa tunteita, parantaa tunnelmia. Takana helteinen kesä ja lämpöinen syksy. Jos saisimme kerityksi aikaa taaksepäin, niin tuskin tämän kesä säätä muuttaisimme. Mutta olisiko jotain muuta, minkä toisin tekisimme?
Eräältä munkilta kerran kysyttiin miten hän eläisi elämänsä, jos saisi aloittaa kaiken alusta. Munkki vastasi oitis, että nyt hän rohkenisi tehdä enemmän erehdyksiä. Hän matkustelisi , hulluttelisi, viheltelisi ja rentoutuisi. – Söisin vähemmän papuja ja enemmän jäätelöä, ajelisin karusellissä ja poimisin päivänkakkaroita, hän luetteli. Siis rennommin ja railakkaammin, munkki neuvoi.
Munkin ohje nousi mieleen, kun ajelin savolaisesta kesäparatiisistani arkisia velvollisuuksia kohti. Savumuikun maku kielen alla ja savusaunan tuoksu hipiällä matka taittui. Pariinkin kertaan vilahteli siinä ketun häntä, hirvi ei onneksi säikäyttänyt. Nyt on se aika syksystä, jolloin pannaan ”ämmät pirttiin, nauriit kuoppaan ja naatit päälle.” Kansanviisaus viittaa mikkelinpäivään, enkeliruhtinas Mikaelin muistopäivään. Päivä on tärkeä ja pyhä, ennenvanhaan puhuttiin mikonpäiväsantista. Santti tarkoittaa latinan sanaa sanctus, pyhä. Mikkelinpäivä on korkea juhlapäivä, sitä sietää juhlia, Mikaelille on hyvä sytyttää oma kynttilä.
Mikkelinpäivä nostaa enkelit taivaalle, ennustaa myöhäissyksyn säät, kaataa pässin jaloiltaan ja pyöräyttää kaalinpään pataan. Mikkelinpäivänä syödään lammaskaalia tai kaalikeittoa ja ihmetellään enkeleiden keveyttä. Enkelit tuovat elämään ilmavuutta ja aitoutta. Elämä kaipaa silmänpilkettä, leikkiä ja lentoa. Enkeleiden laulu huojentaa, raskasta ei pidä raahata mukana eikä jalkoja suinkaan pidä aina pitää maassa. Jalat tukevasti ilmassa, niinkuin enkeleillä ja – olisit jo perillä.
Enkelit muistuttavat myös elämän läpinäkyvyydestä, uskalluksesta elää aitoa, kuullakasta elämää.
Hauraus ja läpikuultavuus nostattavat herkkyyttä ja hiljaisuutta, elämä uudistuu, sen kasvot kaunistuvat. Riemuvuosi 2000 kuuluttaa: Bella figura ja puhtaat kasvot.
Mikael päihittää ainakin minun enkelimaailmassani Rafaelin ja Gabrielin. Mikaelista tuli jo varhain lempienkelini, sen takasivat isäni Eero Mikael (1912-78) ja vanhempi poikani Matti Mikael (s.1973). Mikael on Jumalan pyhyyden ylistäjä, paratiisin päällikkö ja kaikkien henkien ruhtinas (praepositus paradisi et princeps animarum).
Mikael ohjaa taistelua pahuutta vastaan. Taiteessa tämä pahuuden vimma kuvataan usein lohikäärmeeksi pukeutuneeksi perkeleeksi, jonka Mikael joukkoineen sitten päihittää. Paha saa lopulta palkkansa. Mikaelin kädessä oleva suitsutin viestii maailmaan leviävästä rakkauden tuoksusta. Elämää suurempi voi olla vain rakkaus tai kuolema. Kun Mikael aikojen lopulla puhaltaa pasuunaan, lopullinen vallansiirto viimeiselle tuomarille on lähellä.
Mikaelilla on valtakunnan päämiehen status, tarkka ulkopoliittinen pelisilmä ja hyvät suhteet joka suuntaan. Tämän päivän Euroopassa Mikael voisi vähintäänkin olla EU:n pääkomissaari tai maanosamme henkinen johtaja ja armoitettu näkijä.
Pyhää Mikaelia on juhlittu näyttävästi jo 400-luvulta. Yksilökeskeisen markkinaliberalismin turruttamassa maailmassa enkeleille löytyy aivan uutta kysyntää. Mikä muu enkeliä paremmin voisi suojella humpuukilta tai varjella vääryyksiltä. Enkelit antavat ajatuksille lentoa. Ne tuovat elämään ilmavuutta ja pilkettä. Enkeleiden seurassa tulee kevyt olo, murheet karisevat. Enkelit osaavat lentää juuri siksi, että ne osaavat ottaa itsensä niin kevyesti.
Enkelit tuottavat sympatiaa ja valavat myötäelämistä. Tyylikkäästi ja tarmokkaasti ne luovat hyvää tuulta, rentoa elämäntapaa. Enkelit vihkivät meidät iloiseen intohimoon, antautuvaan läsnäoloon, innostaviin suhteisiin. Tärkeää on tyyli ja sisältö.
Enkelit eivät ole muisto. Juuri heidän siivellään sykkii elämä, kohoaa into ja hohto. Enkelin lähellä ei tarvitse pelätä. Astu lähemmäksi enkelini, sillä haluan levätä.
Veli-Matti Hynninen