Papin puntari 2.1.1998
Joulun lahjakirjoista pääsin maistelemaan tänä vuonna myös murreherkkuja. Helsinkiläisystäväni lahjoitti Stadin slangisanakirjan kai vihjatakseen, ettei pääkaupunki pääsisi ”maalaispapilta” kokonaan unohtumaan. Savon kielen sanakirja Tavvoo savvoo oli luonnollinen lahja ex-enonkoskelaiselle, joka kaiken uhallakin yrittää vaalia syntymäpaikkansa murretta tässä englanninkielistyvässä mediamaailmassa. Itäuusmaalaisen on muutenkin hyödyllistä havaita miten maa Helsingistä ja Savosta katsottuna makaa.
Kun helsinkiläispoika ”skridaa, skulaa futista, sungaa ja flaidaa”, niin savolainen se ”luisteloo, potkii palloo, lauloo lurrauttaa ja välilä vähän tapella nujjuutaekii.” Suomeksi sama poika ” luistelee, pelaa jalkapalloa, laulaa ja tappelee.”
Sosiaalinen yhteydenpito kaipaa vapauttavaa huumoria ja taistelevaa satiiria. Komiikka ja ironia tarjoaa kevyemmän tien raskaiden tunteiden ilmaisemiselle. Ei klovnimainen leikkisyys, hulluttelu ja pelleily saisi jäädä yksin savolaisten ominaisuudeksi, niin suuri on aidon yhteydenpidon ja vapauttavan naurun kaipuu yhdentyvässä maailmassamme. Nauru pidentää ikää, tsoukkailemalla jaksamme paremmin.
Kieli paljastaa miten paljon siedämme erilaisuutta, miten rikkaasti osaamme käyttää sanallisen ilmaisun tarjoamia mahdollisuuksia ja käyttää ilmaisun eri vivahteita. Pohjalaisen suuri suu tunnetaan laajalti. Mutta savolainen ja karjalainen sukkela aitous on erityisen kaivattua vientitavaraa maailmanmarkkinoilla. Jotta maailma kehittyisi tarvitaan elävää kieltä ja taipuisaa luonnetta.
Kehittynyt leikinlasku ei luonnu, jos ei kykene näkemään asioita monitasoisena. Tosikon elämään mahtuu usein vain yksi asia, yksi paikkakunta ja yhdenlaiset ystävät. Saamieni sanakirjojen perustella voisi luulla, että tosikot viihtyvät huonosti ainakin stadilaisessa ja savolaisessa maisemassa.
Mutta tarvitaanhan elämässä totisia torvensoittajiakin ja tietysti heilläkin pitää olla omat alueensa ja maakuntansa. Britannian pääministerin Lloyd Georgen kerrotaan kerran eksyneen automatkallaan. Pohjois-Walesin vuoristossa seikkaillessaan hän pysäytti ohikulkijan ja tiedusteli olinpaikkaansa. Kulkijan vastaus oli lyhyt: ”Olette autossa.” Tuolloin pääministeri kertoi oivaltaneensa minkälainen on oikea parlamenttivastaus. Vastauksen pitää olla tosi, sen on oltava lyhyt, eikä se saa paljastaa kysyjälle mitään mitä tämä ei jo entuudestaan tiedä.
Vuoden vanhetessa alamme saada vastauksia salaisuuksiimme. Monet vastaukset tulevat kysymään huumorintajua, sillä useimmat saamistamme ovat Lloyd Georgen saaman kaltaisia. Hädin tuskin tiedämme missä nyt olemme, tulevaisuus antaa aiheita monenlaisille arvailuille. Ajan laineet ovat loivat. Viisikymmentä vuotta on kulttuurin tai kansan kehityksessä lyhyt jakso. Elämän mannerlaatat loksahtelevat kiusallisen hitaasti. Mutta muutokset kysyvätkin usein aikaa.
Tärkeää on mieliala, asenne. Miten otamme vastaan uuden, määrää tulevaisuuttamme. Porvoon kaupungin uudenvuodenvastaanotolla jotkut naureskelivat sille, että loviisalaiset suhtautuvat aivan liian toiveikkaasti tulevaisuuteensa siinä taloudellisessa tilanteessa missä nyt ollaan. Panin hanttiin. Mitä vaikeampi tilanne on, sitä päättäväisemmin uusi usko ja rohkeus on nostettava pintaan. Onneksi meiltä ei tätä asennetta puutu.
Käymme rohkeasti uuteen aikaan ja toivotamme onnea toisillemme ja uudelle vuodelle 1998.
Veli-Matti Hynninen