papin puntari 8.10.1996
Simon Critchley Sussexista ponkaisi Helsinkiin kertomaan ranskalaisfilosofi Emmanuel Levinasin ajatuksista. Levinasin kirja Etiikka ja äärettömyys oli ilmestynyt vähän aikaisemmin suomeksi. Jean-Paul Sartren nimen tuntevat monet. Levinas on tuntemattomampi ja jäi aikanaan Sartren varjoon kuten käy ensi lauantain auringonpimennyksessä, kun kuu kulkee auringon eteen ja kaksi kolmasosaa auringosta peittyy. Kirja paljastaa ettei Levinas ole ajattelijana mitenkään Sartrea vaatimattomampi.
Levinasin mukaan Aristoteleelta periytyvä käsitys nähdä ontologia filosofian alkuna ei ole oikea lähtökohta länsimaiselle filosofialle. Juutalainen Levinas syntyi Liettuassa 1906 ja kuoli Pariisissa viime jouluna 1995. Levinasille etiikka oli kaiken viisaudenharjoituksen alku ja Vanha testamentti filosofisen innoituksen pohja.
Kirjassaan Levinas määrittelee: ”Jos olen yksin toisen kanssa, olen hänelle velkaa kaiken. Mutta on myös kolmas.” Levinas sanoo, että ihmisten välinen suhde, ”jonka rakennan toisen kanssa, minun on rakennettava myös kaikkien toisten kanssa.” Siksi toisen erityisasemaa on välttämätöntä rajoittaa. On huomattava, että tämän perustelun lausuu filosofi, eikä poliitikko tai joku muu vallan omistaja. Tästä voi tehdä johtopäätöksiä ihmissuhteisiin ja vallankäyttöön aina viehekalastuslupia myöten.
Edelleen Levinas neuvoo, että ”Sanominen on tapa tervehtiä toista, ja toisen tervehtiminen on jo vastaamista hänelle. On vaikea olla vaiti jonkun ollessa läsnä. Vaikeuden syvin perusta piilee sanomiseen itseensä liittyvässä merkityksessä, oli sanottu sitten mitä tahansa.”
Seuraavaksi Levinas ylistää kasvoja, jotka ovat merkitykselliset jo itsessään. Siinä mielessä kasvoja ei ”nähdä” vaan pitäisikin katsoa kasvojen taakse syvemmälle aina minuuteen asti. Näkeminen (visio) on vastaavuuden etsimistä. Suhde kasvoihin on enemmän kuin näkemistä, se on alunperin eettistä. Kasvot ja puhe liittyvät toisiinsa, sillä myös kasvot puhuvat.
Saattaa olla, että Levinas tuntuu jonkun mielestä vaikeaselkoiselta filosofilta. Senkin uhalla viittasin Levinaasiin viime kertaisessa vihkipuheessani kun vakuutin hääparille, että rakastettua ei voi omistaa, koska rakastetussa on aina jotain enemmän, jotain vielä tulevaa. Tämä toisen vielä-tulossa-oleva määrää (konstituoi) tulevaisuuden.
Levinasin mukaan Jumalan kuvana oleminen ei ole Jumalan ikonina olemista, vaan sitä, että on hänen jäljissään. Jumalan kuvaksi luotuina meidät on tämän mukaan tarkoitettu kulkemaan Jumalan jäljissä. Levinas viittaa toiseen Mooseksen kirjaan, jossa Jumala näyttäytyy vain jälkenään. Jumalaa kohti kulkeminen on samalla kulkemista aina toisia ihmisiä kohti, jotka myös ovat hänen jäljessään.
Emmanuel Levinasin ajattelu on herättänyt laajaa huomiota kautta maailman. Ei hän ainakaan siinä voi olla harhassa, kun hän jatkuvasti muistuttaa miten tärkeä on suhde toiseen ja toiseuteen. Eettinen suhde tarjoaa mahdollisuuden astua ulos siitä itsevarmuudesta, joka pyrkii ottamaan kaiken haltuunsa ja omistamaan kaiken vain itselleen.
Veli-Matti Hynninen