Papin puntari 1.10.1998
Oli aikoja Suomen historiassa jolloin vaikkapa venäläisiä sai avoimesti vihata. Iivanalle kuula kalloon-hengessä hankittiin sankarin sädekehää ja tappajalle taputettiin. Siitäkin on yllättävän lyhyt aika, kun vammaiset eristettiin tavallisten ihmisten ilmoilta eikä heidän ihmisarvostaan ollut puhettakaan. Miten moni suomalainen yhä vielä halveksii vaikkapa somaleja tai muuten vain pilkkaa erilaisuutta.
Siitä miten vaikeaa on ollut nähdä erilaisuus rikkautena kertoo historia. Aina on ollut niitä, jotka ovat halunneet eristää, sopeuttaa, samanlaistaa tai tuhota erilaisuuden. Nenää nyrpistämällä tai vaikenemalla voimme tehokkaasti osoittaa toiselle miten vähän häntä arvostamme. Niin raakaa on peli. Letkauttelu ja vihjailu ei ole vierasta kirkollisessa kirjoittelussakaan.
Sivistystään voi mitata sillä miten hyvin kykenee hyväksymään erilaisuutta. Mitä sivistyneempää sitä sallivampaa ja päinvastoin. Uskonnollisessa elämässä rajankäynti on usein maallista ajattelua viiltävämpää. Uskonnollinen oikeassa olemisen tarve ja toisten mitätöiminen on usein rankimmasta päästä. Pahinta erottelu saattaa olla saman lahkon tai liikkeen sisällä. Mitä läheisempää, sitä verisempää, kuuluu vanha sanonta.
Luin mielenkiinnolla kouluttaja Raija Marckwortin tavasta ohjata ihmisiä erilaisuuden sietämiseen. Erimielisyydet työyhteisössä tai raskas työilmapiiri useimmiten johtuu yksinkertaisesti siitä, että ihmiset ovat erilaisia. Jokainen oppii omalla tavallaan ja tekee työtä omalla tyylillään. Jos omintakeisuutta ei arvosteta, ollaan upottavalla suolla, kulku on raskasta.
Marckwortin kehittämä BE-testi (Building Excellence) tutkii erilaisuutta ja etsii yksilön vahvoja puolia. Jokainen on omanlaisensa ja jokaisella ovat omat vahvat puolensa. Tarvitaan kolme oivallusta. Ensin on opittava ymmärtämään, että olemme erilaisia. Seuraavaksi erilaisuus tulee hyväksyä. Ja kun nämä kaksi on oivallettu, on erilaisuus pantava hyötykäyttöön. Vihkipareille usein sanon, että parisuhde on voimavara, resurssi. Parisuhteessa tai työyhteisössä ei pidä tavoitella samanlaisuutta vaan voi heittäytyä erilaisuuden tuottaman voiman varaan.
Hyvinvoitniin vaikuttavat lukemattomat asiat. Ihmisenä olemisen ulottuvuuksia voidaan mitata psykologisin, ympäristöllisin, fysiologisin, emotionaalisin ja sosiaalisin mittarein. Uskonto ja lääketiede tuovat tähän keittoon omat mausteensa. Mutta ihminen on aina sama kokonaisuus erilaisine tarpeineen ja arvostuksineen. Toisen arvostaminen ja erilaisuuden sietäminen ovat yhteisiä nimittäjiä, joiden kautta yhteiselämä rakentuu.
Raija Mackwort jakaa ihmiset kahteen ”kastiin.” Toiset ovat ajattelultaan globaaleja eli kokonaisuuksien hahmottajia. Toiset erittelevät pikkutarkasti erilaisia asioita ja heille kokonaisuus rakentuu hitaasti. Heitä voisi kustua analyyttisiksi eli eritteleviksi ihmisiksi. Toimittajat ovat usein globaaleja, tutkijat analyyttisia. Globaalille kokonaisuus on yksityiskohtia tärkeämpää.
Globaali ja analyyttinen eivät ilmanmuuta ymmärrä helposti toisiaan. Mutta kun yhteinen sävel löytyy, heistä voi tulla vahva työpari. Ei kaikkia pidä panna tekemään ryhmässä työtä, sillä tiimityöskentely ei sovi läheskään kaikille. Monet ihmiset pystyvät parhaiten keskittymään yksin, siksi heille on parasta antaa tilaa ja rauhaa. Lahjakkaat ihmiset usein tekevät työnsä ilman tiimejä.
Myös puite on aina tärkeä. Pienelläkin kaunistamisella ja viihtyvyyden lisäämisellä voidaan työtehoa parantaa lähes viidenneksellä. Charles Schmidt kertoo miten opettaessaan rekkakuskeille uusia turvallisia ajomenetelmiä hän otti nämä vastaan Dolly Partonin musiikilla – ja se oli rekkakuskeista mahtavaa. He tiesivät heti olevansa tervetulleita. Miten otamme vieraat vastaan kodissamme, miten toivotamme ihmiset tervetulleiksi kirkkoon, miten arkitilanteissa reagoimme, kaikki tämä voi olla tärkeämpää kuin arvaammekaan.
Erilaisuuden kunnioittaminen on viisautta. Ja jos sydän on siinä mukana, ei siitä enää ole pitkä matka siihen, jota kutsumme rakkaudeksi.
Veli-Matti Hynninen