Papin puntari 8.10.1998
Aisopoksen sadussa velikultaleijona näpäytti kerran kettuparkaa nenälle. Yhdeksää pentuaan hoivaava kettu rehenteli näet leijonalle jälkeläistensä lukumäärällä: ”Miten sinulla on vain yksi pentu?” Mutta leijonapa kajautti kauniilla latinankielellä vastauksensa: ” Unus sed leo”. Tämä tarkoittaa että ”yksi vain, mutta sepä onkin leijona.” Yksi vain, mutta sitäkin merkittävämpi- ajatus on jäänyt elämään historiaan noista ajoista. Määrä ei korvaa laatua. Ei tarvita kuin vähän, mutta sen pitää olla laadullisesti hyvää.
Tällä viikolla olemme juhlineet yhtä vaikuttavimmista naisistamme. Hän on vahvistanut kohta seitsemän vuosisadan ajan uskoamme ja länsimaista elämäntapaamme. Hän on ensimmäinen täältä maailmalle ponnistanut naisemme, joka on yltänyt eurooppalaiseen tunnettuuteen. Hän syntyi 1303 Upplannissa ja kuoli 1373 Roomassa. Kun hän pyhänä vuonna 1350 muutti Roomaan, meissäkin alkoi jotakin muuttua. Pyhä Birgitta juhlii pyhimykseksi julistamisensa päivää (7.10.1391) aina lokakuun seitsemäntenä. Pirkot, Pirjot ja Piritat ovat meidän Birgittojamme.
Birgitan merkitys ei ole laskussa. Hänen perustamansa 21 birgittalaisluostaria eri puolilla levittävät ilosanoman suloista tuoksua tähän hämärään maailmaamme. Hänen ilmestyksensä ovat vaikuttaneet yllättävästi kirkkotaiteeseen, Jeesuksen syntymän ja Marian kärsimyksen kuvalliseen kerrontaan. Hän vahvisti arkikristillisyyden merkitystä yhdistämällä Martan ja Marian roolit. Aktiivinen, touhuava kristillisyys ei ole vastakohta mietiskelevälle konteplatiiviselle uskonilmaisulle. Hän vaikutti kunnon kristityn lailla myös päivänpolitiikkaan ja käytti vaikutusvaltaansa monissa yhteiskunnallisissa asioissa. Hän oli näkijä, teologi ja äitihahmo.
Korostan Birgitan merkitystä siksi, että hänestä on tulossa uuden Eurooppamme symboli. Euroopalla on kolme pyhää miessuojelijaa Kyrillos, Methodios ja Benediktus Nursialainen. Kun Eurooppamme nyt valmistautuu riemuvuoteen 2000, olisi ihme jos nainen ei jo vihdoin nousisi omaan osaansa Euroopan suojelijaksi. Naiskysymys on niin polttava ja naisen asema niin vaativasti uutta arvoa ansaitseva, että Birgitan syrjäyttämiselle on vaikea löytää edes tekosyitä.
Mutta kilpailu on kovaa pyhimysmarkkinoillakin. Pahimman vastuksen Birgitalle tarjoavat naistohtorit Katariina Sienalainen ja Teresa Avilalainen. Pyhä Katariina on Italian suojeluspyhimys. Myös espanjalaisen Teresan kotitantereilla asuu varmasti enemmän ihmisiä kuin konsanaan täällä Birgitan Pohjolassa. Mutta me ajamme Birgittaa.
Birgitan valitseminen olisi meille pohjoisen Euroopan asukkaille voitto myös siksi, että se palauttaisi eurooppalaisten mieliin vanhan pohjoisen kulttuuripohjamme ja länteen kuulumisemme. Birgitta edistäisi myös ekumeenista ajatteluamme nostamalla entistä enemmän pintaan yhteisen kirkollisen menneisyytemme. Olemme kirkollisesti ja kulttuurisesti länttä, osa lännen kirkkoa, läntisen ajattelun edustajia. Mitä muuta olisimme?
Miksi emme olisi ylpeitä omasta lähtökohdastamme? Uuden Euroopan luomisessa on synnytyskipujen lisäksi paljon pelkoa. Yksi pelkää katolisuutta kuin syntiä. Toinen pelkää islamin vyörytystä. Joltakin räjähdysmäisesti leviävä mediakulttuuri on vienyt yöunet. Maailman muutosvauhti on tällä hetkellä huimaava. Eikö juuri tässä tilanteessa olisi hyvä kaivaa juuret esiin ja putsata historiankirjat pölystä. Eikö nyt olisi aika nähdä kiihkottomasti millä pohjalla seisomme?
Birgitan nostaminen Eurooppamme suojelijaksi voisi olla vuosituhannen tapaus. Yhteinen menneisyytemme muistuttaa ettemme elä missään Ultima Thulessa, periferioiden perillä, vaan uskon ja elämän keskuksessa. Onnittelut Birgitalle.
.
Veli-Matti Hynninen