Papin puntari 4.11.1998-11-04
Vanha venäläinen näytelmä paljastaa hauskalla tavalla miten hitaasti uudistukset todellisuudessa toteutuvat. Näytelmässä vallankumuksellinen ottaa taivaalta alas vanhan auringon ja vaihtaa sen uuteen lämpimämpään ja kirkkaampaan. Katsoja ymmärtää valheen.
Vaikka moni toivoisi muutoksen olevan aina vain otettavissa, se ei tapahdukaan näin. Muutoksen tie on usein kivulias, pitkä ja haparoiva. Jos tähän ei suotu, muutokset jäävät useimmiten kokematta.
Romanian presidentti Emil Constantinescu kertoi Suomessa käydessään miten hitaasti muutokset hänen kotimaassaan ovat – yrityksistä huolimatta – vallankumouksen jälkeen päässeet toteutumaan. Bukarestin lasten kurjasta asemasta tietää ja kärsii sivistynyt maailma. Transsylvaniassa asuva unkarilaisvähemmistö kamppialee kadoksissa olevien oikeuksiensa puolesta, mutta muutos on tässäkin valitettavan hidasliikkeistä. Petkutamme ovelasti itseämme lakaisemalla epämukavat asiat maton alle. Mutta eiväthän ne lakkaa piilosaakaan olemasta, sen ymmärtää jokainen.
Hallitseva nykyideologia on sekoitus sosiaalista konservatismia ja ekologista vallankumouksellisuutta. Hurjasti karkaava uusi teknologia ajaa demokratiat ja kansallisvaltiot yhä ahtaammalle. Verkostojen haltijat ovat tulevaisuuden vallankäyttäjiä, joiden armoilla yhä enemmän olemme. Elä nyt siinä sitten jumalisesti, kuuluu vanha sanonta. Takapajuisuuden ja pyhyyden aspektit heittävät häränpyllyä.
Tutustuin viime unkarinmatkallani runoilija Endre Adyyn (1873-1919). Ady on tämän ”turhaan eletyn vuosisadan” tunnetuimpia eurooppalaisia runoilijoita ja vaikuttajia. Eräässä runossaan Ady sanoo olevansa huomisen sankari (unkariksi ”Holnap höse”) ja purjehtivansa kokonaan uusille ulapoille. Hän varoo olemasta harmaiden ajatusten viulunvinguttaja.
”Lennä laiva, sillä minä olen huomisen heeros”, Ady kirjoittaa. Ja sitten hän jatkaa: ”Uudet horisontit, edessä keinuvat lahdet/ Joka minuutti uudet, elämäni ihmeeksi muuttuvat lahdet,/ lennä laivani/ uudet horisontit, edessä keinuvat lahdet.” Adyn tekstit todistavat miten itä-eurooppalaiset runoilijat hoitavat usein samalla profeetan virkaa. He eivät vain runoile vaan ennustavat. He eivät vain ajattele vaan toteuttavat. Tshekin runoilijapresidentti Havel on tästä ehkä näkyvin esimerkki.
Kulttuurihistoriassa tunnetut käsitteet ”ajan henki” ja ”paikan henki” puhuvat omaa kieltään. Kirjallisuudessa usein toistuva sana ”Zeitgeist” osoittaa ajanhengen naamioihin. Vastaavasti ”Genius logi” tarkoittaa kullakin paikalla ja paikkakunnalla vallitsevaa henkeä. Loviisalla ja Helsingillä on oma ominaislaatunsa. Loviisan keskustassa leijuu Chiewitzin henki, Helsingillä on Engelin keskustansa, Tallinnalla ja Tukholmalla omat vanhat kaupunkinsa. Engelin tuomiokirkosta on tullut CNN:n sääuutisissa Helsingin ja koko Suomen symboli lähes 300 miljoonalle television katsojalle. Vastaavasti Mika Häkkisen maailmanmestaruudesta kasvoi äkkiä suomalaisuuden ”uusi henki”, voittojuhla vailla vertaa koko maailmalle. Paavo Nurmet, Armi Kuuselat, Jean Sibeliukset ja Lasse Virenit painivat kärpässarjassa tähän Häkkis-Gloriaan verrattuna. Sädekehänsä kullakin.
Ajan henkeen kuulunee sekin, että urheilun ja kulttuurin symbolit alkavat muuttua miltei ideologioiksi tai peräti uusiksi uskonnoiksi. Dianan palvonnasta tai Häkkisen juhlinnasta ei puutu uskonnollisikaan piirteitä. Kansalle on pyhää se mihin satsataan, mille annetaan elämän päähuomio, mitä ihaillaan ja mihin uskotaan.
Formulalla ja hiirellä pitää näinä aikoina kovaa kiirettä, jotta jokainen varmasti ehtisi siemaista itsensä ajanhengestä juovuksiin.
Veli-Matti Hynninen
++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++