Joulupuntari 1998
Jouluaurinko tietää kuivaa ja lämmintä kesää. Nämä joulunaluspäivät tänä vuonna ovat olleet poikkeuksellisen aurinkoisia mikä kansanviisauden mukaan tietää hyvää kesää. Tuomaan päivän ja joulun välisenä aikana (21.-24.12.) aurinko on kolme päivää kannallaan eli pesässään. Ja jos tänä aikana aurinko näyttäytyy edes vilahtamalla, kesä on pelastettu. Kunnon porotukset ennen joulua tietävät tosipoutaista suvea, joten etelän matkoja ei ensi kesäksi tarvitse varata.
Joulu on jaksamisen avain. Vaikka moni on uuvuttanut joulukiireellä itsensä, joulu antaa voimia jaksamiseen. Joulu herättää meissä parhaat puolemme eloon. Lapsen taipuisuus, leikki, toisten hyväksyminen, uudet ja vanhat yhteydet luovat joulumieltä. Jouluna tervehditään ja tervehdytään. Joulutervehdykset virkistävät muistia, kun kortteja lukiessa huomaamme miten moni haluaa meidät syystä tai toisesta noteerata. Joulua ei vietetä yksin vaan sen viettoon liittyvät nekin, jotka eivät ole fyysisesti läsnä. Joulun viettoomme liitämme erityisesti ne ihmiset, jotka ovat meille tärkeimpiä tällä hetkellä.
Jouluun liittyy aina merkillistä odotusta. Oikeastaan odottaminen on osa joulun ihmettä. Eikä juhla odottamatta syntyisikään. Ensin viikkokaupalla odotetaan, sitten juhlaa valmistetaan ja lopulta aattona pyhän yön koittaessa juhlitaan. Ilman tätä kolmivaiheista tapahtumasarjaa joulumieli ei rakentuisi. Vain odottamalla me kestämme. Odotus itsessään saattaa olla täyttymystä tärkeämpi vaihe jouluamme.
Joulua on joskus aiheettomastikin syytetty kaupallisuudesta. Ei tavara itsessään vaan siihen liittyvä ajatus ja tunne on arvokasta. Tavaralahjat ovat jumalallisen rakkauden heijastumia. Antamalla lahjan myös sille, joka ei osaa sitä odottaa me täytämme joulun syvimmän odotuksen. Jumala pukeutuu vastakohtaansa laskeutumalla pienen lapsen avuttomuuteen. Yllätys kuuluu aina joulun olemukseen. Siksi vaikkapa joulukortilla voi yllättää eniten sitä joka ei osannut sitä odottaa.
Tavarat, lelut, leivonnaiset, kuuset, kukat, kynttilät, lahjat ja perinteet kuuluvat joluumme. Ne auttavat meitä iloitsemaan ja leikkimään. Tarvitsemme tätä jouluperinnettä ilmaisemaan toiveitamme, tarpeitamme, muistojamme ja kaipaustamme. Kaipaamme yhteyttä toisiimme, hyväksyntää, kehumista, myönteisyyttä. Elämä ilman myönteisyyttä käpristyy ilottomuuteensa. Joulu ei vain paikkaa puutteita vaan se lahjoittaa juuri sen mitä eniten kaipaamme. Joulu uudistaa koko elämän, joulu tuo rakkauden ja lämmön lähellemme.
Jouluperinne lahjoineen ja muistoineen on pyhää ja unohtumatonta siksi, että liitämme siihen jo lapsena kokemamme tunteen ja kaipauksen. Joulu palauttaa mieliimme minkälaista elämä oli silloin kun leikki, laulu ja ilo olivat spontaaneja voimavarojamme. Joulua ei voi selittää, sitä voi vain juhlia. Joulua ei voi ymmärtää, mutta sen voi kokea. Joulu on tyhjentymätön salaisuus, sille ei yksi elämä riitä.
Kirjailija Kosti Sironen väittää lähettämässään joulukirjeessä, että tänä jouluna possu ajaa kirveen kanssa takaa kuluttajaa. Runollisesti hän ylistää joulunmusiikkia kehumalla miten jouluna huilukaan ei huilaa vaan ”Lumi tekee enkelin eteiseen.” ”Minä pyyhin kyyneleen silmänurkasta. Äidit, isukit, siskot ja veljet – siinä on kynttilöitä valoksi.” Ja sitten hän lohduttaa Goetheen viitaten vanhenemistaan surevia, että nuoruuden erehdyksestä pääsee pian eroon. Kosti Sirosen joulussa rukoukset ja runot ajavat bussilla jouluostoksille eikä joulun sanoma katoa lottovoittoihin eikä tuoksujen pakkaan. ”Syödään kalkkunoita, keisareita, kuninkaita: ollaan kalkkunoita.”
Joulu on jaksamisen avain siksi, että Jumala syntyy ihmiseksi – kaltaiseksemme. Keskeneräisyys, kyynel ja kaipaus ovat suurinta mitä matkallasi kohtaat, sillä Jumala tulee juuri keskeneräisyyteen, särkymiseen ja kaipaukseen. Jumala pelastaa muuttamalla maailman inhimilliseksi (=ihmiselliseksi), jossa rakkautta jaetaan tuhlailemalla. Joulu on sitä että rakkaus lahjoitetaan sinulle kysymättä minkälainen tunnet olevasi. Sinä olet arvokas, koska on joulu.
Veli-Matti Hynninen