Radiopakina 2001-05-22, Veli-Matti Hynninen
OCM-ritari ja Rouva Markus Nikolainen kukoistavat Hämeenlinnan ritaripäivillä 19.-20.5.2001
On tässä näitä pyhiä siunaantunut enemmän ja vähemmän. Mutta hyvähän se on että meitä väliin ravitaan tiheään juhlanaiheilla. Toisena rukouspäivänä muistettiin äitejä ynnä muita lähisuhteita. Toinen rukouspäivä on näet ystävyyden, työtoveruuden, sukulaisuuden ynnä muiden suhteiden vahvistamisen päivä. Ja viime sunnuntai, nimeltään muuten rukoussunnuntai, oli omistettu kaikissa sodissamme kaatuneille. On hyvä, että uhrin merkitys tuodaan esille. Uhrautuminen, vaikka se ei meidän itsekkyyteen yllyttävänä aikanamme liene niin kovin muodissa, on kuitenkin uskomaton voimavara. Uhri on resurssi. Uhrautuneiden kautta olemme saaneet paitsi vapauden, myös sisäistä voimaa, sellaista jota jokaisena aikana tarvitaan.
Ja nyt on sitten helatorstai. Entinen seurakuntalaiseni Helsingin Kulosaaren nuorisopappivuosiltani, Kustaa Vilkuna arveleekin, että helatorstai on suomalaisten pyhäpäivien arvostuksessa aivan kärjessä. Suomalaiset ovat siis vanhastaan antaneet arvoa tälle Kristuksen taivaanastumisen juhlapäivälle. Sillä nimellähän tämä helatorstai tunnettiin sinä väliaikana, jolloin pyhäpäivät pakotettiin oudolle evakkoretkelleen ja helatorstaitakin vietettiin lauantaina. Onneksi tuosta pyhäpäivien pakkosiirtolaisuudesta on palattu takaisin oikeaan juhlakalenteriin ja huomenna juhlittava helatorstaikin on omalla paikallaan 40 päivän päässä pääsiäisestä. Oli siinä yksi hyvä puolikin tuossa helatorstain olemisessa väärällä paikalla. Suomalaiset oppivat, erityisesti myös rippikoululaiset, sanomaan Kristuksen taivaaseen astumisen ja erottaman sen pääsäisestä ylösnousemuksesta eli kuolleista nousemisesta. Helatorstaina Kristus korotetaan taivaaseen, taivaalliselle valtaistuimelle. Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän kuitenkin todellisesti läsnä myös täällä maanpäällä. Helatorstaina katse kääntyykin helluntaihin, Pyhän Hengen vuodattamisen juhlaan. Helatorstaista lähtien seurakunta erityisellä tavalla rukoilee Pyhän Hengen saamista.
Tähän matkaan helatorstaista helluntaihin kuuluu myös uusi jännittävä sana NOVENA. Se opetuslapset rukoilivat jatkuvasti yhdessä Galileasta tulleiden naisten ja Marian kanssa yhdeksän päivän ajan Jeesuksen uutta läsnäoloa Hengen kautta. Nyt siis rukoillaan Pyhän Hengen tulemista, kosketusta.
Tästä tulee se käytäntö, että minkä tahansa asian puolesta voi rukoilla erityisen hartaasti ja intensiivisesti yhdeksän päivän ajan. Tätä jaksoa kutsutaan nimellä NOVENA. Kaikista rukousaiheista tärkein on kuitenkin helluntainovena.
No, tähän helatorstain tuntumaan liittyy tänä vuonna meidän äitikirkkomme, katolisten, elämässä hyvin merkittävä tapahtuma. Maailman 183:sta kardinaalista on nyt Vatikaanissa koolla 155. Paavi Innocentius III kutsui ensimmäisen kerran kardinaalit v.1141 esikonklaaviin. Kardinaalien kokoontumista kutsutaan konklaaviksi (lat. conclusio), jossa nämä kirkon johtajat sulkeutuvat lukittujen ovien taakse ratkaisemaan kirkkonsa tärkeimpiä asioita. Maailmaa eniten kiinnostaa tietenkin paavin valinta, josta jo tässä esikonklaavissa varmasti keskustellaan. Mutta kardinaalit puhuvat tällä kertaa muodikkaasti myös mediasta,. Miten kirkon pitäisi näkyä lehdistössä, kuulua radiossa ja olla esillä televisiossa ja internetissä ynnä muissa viestintävälineissä. Mutta tärkein puheenaihe on varmasti paavin valinta, sillä 81-vuotias Johannes Paavali II on jo kauan näyttäytynyt voimiensa äärirajoilla. Sen havaitsimme muutama vuosi sitten, kun viimeksi kohtasin tämän nykyisen paavin. Muuten olin mukana siinä luterilaisten teologien delegaatiossa, joka vuonna 1969 kohtasi silloisen Paavi Paavali VI:n. Se oli kirkkohistoriallinen käänne, ensimmäisen kerran paavi otti vastaan luterilaiset teologit, meidät ”erossa elävät veljet”, Vatikaanin II konsiili oli muuttanut katolisen kirkon asenteita niin paljon myönteisemmiksi, että ekumeeninen yhteys alkoi voimakkaasti tuosta lähtien edetä.
Sana kardinaali, (cardinalis = tärkeä henkilö) muuten tarkoittaa paitsi kirkon tärkeää henkilöä myös karmiininpunaista peippolintua, millä on vielä tavallista parempi lauluääni. Olisikin kardinaalimunaus olla nyt huomaamatta luonnon heräämistä, lintujen muuttoa, laulamista ja kaikkea sitä hyvää mikä tähän kevään puhkeamiseen kuuluu. Parasta kuitenkin, myös tässä ihanassa toukokuussa on se, että meillä on niin monta juhlaa. Juhlitaan siis iloisesti ja lämmöllä
Hyviä pyhiä teille kaikille!
Veli-Matti Hynninen