Radiopakina 220301
Oli hauska huomata, että Jokereiden jääkiekkovalmentaja, liikuntatieteiden maisteri Erkka Westerlund ponnistaa komealle jääkiekkouralleen Loviisan Valkosta. Ennen Raumalle siirtymistään Erkan isä valmisti Valkossa sotakorvauslaivoja ja samalla poika sai mahdollisuuden ottaa urheilijan ensiaskeleitaan Loviisassa. Valkon Urheilijat -48 jää historiaan.
SM-liigan pudotuspeleissä juuri käynnistynyt jännitysnäytelmä päästää kolmasti voittaneet jatkoon. Ja siitä sitten seulotaan taas suomenmestareita. Hiihtäjien lisäksi Suomi on pullollaan pelimiehiä, kuten tänä talvena on nähty, vasta talviurheilulajit tekevät suomalaisesta suomalaisen. Olemme urheilukansaa, ja siitä voi olla vain ylpeä.
Mutta on tässä muutakin jännittävää tulossa. En nyt tarkoita Paavo Lipposen Canossan matkaa Norjaan, enkä sitäkään että valtio putsasi Soneran johdon, antoi vanhoille kenkää ja valjasti uudet cowboyt heittämään kännykkää maailman ääriin. Kyllä näistäkin piisaisi puhumista. Mutta ilmassa väreilee nyt vielä paljon jännittävämpää ja kauaskantoisempaa odotusta.
Nyt nimittäin käännetään katse maailman ihailluimpaan ja rakastetuimpaan naiseen – Mariaan. Ei yksikään urheilija maailmassa, ei edes alkuunkaan yllä siihen maailmanmaineeseen, jossa Maria kylpee vuosisadasta ja -tuhannesta toiseen. Mariaa on kuvattu, hänestä on kirjoitettu, hänen kunniakseen on sävelletty, häntä on ihailtu, hänestä on laulettu, iloittu, ja häntä on pyydetty rukoilemaan puolestamme: Pyhä Maria, Jeesuksen äiti, rukoile puolestamme nyt ja kuolemamme hetkellä. (Sancta Maria, Mater Dei, ora pro nobis peccatoribus, nunc et in hora mortis nostrae.)
Maria on myös lahjoittanut tähtikehänsä Euroopan unionille, osaltaan juuri Marian ansiosta jumalallisen siunauksen on nähty leijuvan Eurooppamme yllä. Vaikka harva sitä tietää, Euroopan tähtilipun tähdet ovat peräisin Marian sädekehästä. Näin syvää ja monikerroksista on maanosamme kristillinen kulttuuripohja, ja Marialla ovat siinä omat ansionsa.
Juuri olemme viettäneet Marian puolison, Joosefin nimipäivää. Joosef on usein jäänyt vähemmälle huomiolle, vaikka hänen ansionsa epäitsekkään ja vaatimattoman elämäntavan edustajana on kaiken huomiomme ansaiteva. Mutta myös Maria viehättää juuri tavanomaisuudellaan. Hän muistuttaa Jumalan tavasta toimia tavallisten ihmisten ja tavanomaisten tapahtumien kautta. Jumala yllättää pukeutumalla vastakohtaansa, tulemalla alas meidän tavallisten ihmisten elämään, meidän tappioomme, kärsimykseemme, kuolemaamme. Marialle juuri tämä, elämän tuskallinen puoli oli perin tuttu.
Jo Raamatun viisas Simeon oli ennustanut Marialle (”…ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä.” (Luuk.2:35). Pakomatka Egyptiin, pakolaisena olon kokemus tuotti pyhälle perheelle tuskaa. Jeesuksen poikkeava elämäntapa ei voinut olla äiti-Marialle helppo juttu. Miltä tuntui äidistä seurata poikansa ristintietä, raskaan ristin kantamista, kiduttavia hetkiä oman pojan ristin juurella, Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja hautaamista. Stabat mater dolorosa, Marian tuska huokuu virsikirjamme virressä kuusikymmentäkahdeksan, jossa riipaisevalla tavalla kuvataan hirmuisen tuskan särkevyyttä.
Maria on sisaremme kärsimyksessä ja tuskassa. Joosefin lailla hän vahvistaa kuuliaisuuden ja nöyryyden asennetta. Mutta hänen syvin merkityksensä on yksinkertaisesti siinä, että hän on Herran äiti, Jumalan synnyttäjä, pelastushistorian yksi keskeinen hahmo. Mariaa muistetaan, ihaillaan ja kunnioitetaan, mutta häntä ei palvota. Ei luotu, vaan vain Luoja, on ansaitseva palvontamme. Jokainen Marialle omistettu juhlapäivä on syvimmältään Kristus-juhla. Kristusta me kumarramme, häneen me turvaudumme, hänessä me riipumme kiinni.
Nyt, Marian ilmestyspäivänä enkeli Gabriel tuo ilouutisen Marialle ja samalla meille. Maailma pelastuu, koska maailmaan syntyy pelastaja. Jumalan ihmiseksitulo Marian kautta muuttaa maailmamme, tuo sille toivon ja uudistuksen. Tänä Marianpäivänä ei vain siirrytä kesäaikaan, vaan nyt siirrytään uuteen lämpöisyyteen, kesän kirkkauteen, aurinkoon. Edessä on jotakin aivan uutta, ihanaa ihanuutta. Marianpäivä kuuluu juhliemme aateliin, se häikäisee ilollaan, sytyttää jumalallisella rakkaudellaan.
Veli-Matti Hynninen