Veli-Matti Hynninen
STT:lle 10.3.1996
Kun Viron ortodoksit hylkäsivät Venäjän ja alkoivat ilakoiden kiikkua Konstantinopolin patriarkan polvella, arkkipiispa Johanneksesta tuli tämän poliittisen kirkkoriidan erotuomari.
Arkkipiiispa Johannes perusteli Moskova-Konstantinopoli- kiistaan puuttumistaan muun muassa paastoanajan lähestymisellä. Paasto ja pääsiäinen tekevät tilanteen ”kertakaikkiaan sietämättömäksi”, hän arvioi. Johanneksen lausunto vihjaa miten tärkeä paasto kirkkovuodessa on. Elämä uudistuu, elämäntapa tarkistuu.
Paasto ei suinkaan rajoitu vain ruokapaastoon, terveydelliseen dieettiin. Paasto on itsekuria, kieltäytymistä, turhasta luopumista. Paasto on olennaisimpaan keskittymistä. Turhasta tyhjentyminen ja hyvällä täyttyminen kuuluvat paastoon. Tärkeää ei ole mielyhyvä ja menestys vaan tyhjentyminen. Paastoajalla menetyksen sieto kasvaa. Paasto on tarjous elämälle, mahdollisuus vaihteluun ja virkistykseen.
Paastoon kuuluu myös katumus, sillä paasto on samalla lähimmäisen, toisen hyväksi toimimista. Paasto koskettaa myös kansoja ja yhteisöjä. Paastolla saattaa joskus olla omat taloudelliset vaikutuksensa. Tästä kertoo Itämeren lihava silli, jolla katolinen Eurooppaa ruokki paastoajansa 1100-luvulta 1500-luvulle. Reformaation tullessa ehtyivät myös sillisaaliit. Itämeren kukoistava sillikauppa vahvisti Pohjolan taloutta ja ja integroi suomalaisia muuhun Eurooppaan. Jo reippaasti yli puoli vuosituhatta sitten Itämeren silli osasi uida nyt tavoittelemamme EU:n suuntaan.
Lisäksi paasto tarkentaa hauskasti pelisilmää. Arkkipiispa Johanneksen viattomaksi naamioitunut viroapu paljastuukin harkituksi vedoksi etuoikealle.
Paasto kuuluu luterilaisille, kaikille
Ortodoksit ja katoliset ovat toteuttaneet paaston luterilaisia tinkimättömämmin. He ovat muutenkin kyntäneet kristillisen tradition pellossa reformaatiokirkkoja syvemmin. Silti olisi kokonaan väärin luulla, että paasto olisi vain ortodokseille tai katolisille kuuluvaa.
Paasto on yhteistä omaisuutta, miltei kaikkiin uskontoihihin kuuluvaa, yhtä vanha kuin ihmiskunta. Vaikka paasto on uskontoihin syvästi liittyvä , myös muista kuin uskonnollisista syistä paastotaan. Lääketieteen isäksi mainittu Hippokrates (460-377 eKr) piti paastoa luonnonmukaisena parannuskeinona. Luonto parantaa (natura sanat), ihmisen ei silti pidä vahingoittaa itseään tunkemalla suustaan alas mitä tahansa ja miten paljon tahansa.
Jeesuksen 40 päivän paasto on kristillisen paaston esikuva. Israelin erämaavaellus kesti 40 vuotta. Mooses paastosi vuorella, Elia erämaassa, Niinivellä oli oma katumusaikansa. Kirkkoisä Khrysostomos (”kultasuu”) ylisti paastoa sielun ravinnoksi, mikä terävöittää arvostelukyvyn, taltuttaa itsekkyyden, kuolettaa pahan sekä ”tekee kehon taipuisaksi, karkottaa painajaisunia, parantaa päänsäryn ja vahvistaa silmiä.”
Paaston terveydelliset edut tunnetaan. Silti useimmat ahtavat itsensä täyteen seurauksia ajattelematta, kunnes luonto aikanaan kostaa häikäilemättömästi. Paasto on nautinnonhimon taltuttamista, kuonasta ja myrkyistä puhdistaumista, ruumiin ja sielun tervehtymistä.
Paasto on juhlan valmistamista
Mitä suurempi juhla sitä mittavampi paasto. Joulua valmistava pikkupaasto alkaa adventista. Kirkkovuoden juhlista ylivoimaisesti suurin on pääsiäinen. Septuagesima-sunnuntaista on seitsemänkymmentä päivää pääsiäiseen. Se aloittaa esipaaston. Varsinaiseen suureen paastoon laskeudutaan laskiaistiistaita seuraavana tuhkakeskiviikkona, josta on neljäkymmentä arkipäivää pääsiäiseen. Pyhäpäiviä ei paastossa lasketa. Viidennestä paastosunnuntaista (Dominica passionis) alkaa syväpaasto. Palmusunnuntaina alkavalla kärsimysviikolla paasto syvene syvenemistään. Vasta pääsiäisyönä paasto päättyy , kuolema kukistuu ja juhlien juhla alkaa.
Paastonajan violetti on katumuksen ja parannuksen väri. Paastonaikana jumalanpalvelusta riisutaan, kiitos- ja ylistysosat jäätetään pois, yhteisenä esirukouksena käytetään litaniaa. Paasto on lahja. Se vapauttaa. Askel kevenee, melu vaihtuu hiljaisuuteen ja mietiskelyyn. Paastoaja varaa aikaa ajattelulle ja rukoukselle. Paasto kasvattaa itsekuriin ja kielen hillintään. Luopuminen pienessä auttaa luopumaan maailmanlaajuisesti.
Paasto on teeskentelemätöntä harjoitusta vastuuseen.
Paastovinkkejä 1996
Profeetta Jesajalla paaston toimintaohjelmaan kuului syyttömien ja sorrettujen vapauttaminen, leivän jakaminen nälkäisille ynnä alastomien vaatettaminen. Myös koti oli avattava pakolaisille ja muille turvan hakijoille.
Paaston tarkoituksena ei ole tuottaa mielihyvää itselle vaan jakaa hyvää toisille. Paasto panee reagoimaan ihmiskunnan hätään. Paastoaja ei tee paastoamisestaan numeroa eikä paheksu niitä jotka eivät paastoa.
Paasto luo tilaa. Se varaa aikaa ja kohdistaa huomion tarvitsevaan. Paasto antaa aiheen järjestää elämänarvot uudelleen. Paasto on katumista, Jumalan puoleen palaamista. Se on tyhjentymistä ja Jumalalla täyttymistä Se on kärsivän lähimmäisen ja Jumalan kohtaamista.
Paasto on Jumalan rakkauden uhritietä. Paastonaikana papit antavat käytännöllisäohjeita miten paastota. Tänä paastonaikana (21.2.-6.4.1996) antamani paastovinkit ohjaavat mutkattomaan toteutukseen:
¤ Varaa joka aamu lataushetki itsellesi: hiljenny, mietiskele, rukoile, ole muutama hetki aivan omissa oloissasi.
¤ Vaihda auto askeliin: tee joka päivä pieni kävely ihan yksin, ulkoile, liiku jalan.
¤ Jätä malja kohottamatta: kokeile miten pärjäät ilman nautintoaineita, alkoholia, tupakkaa, kahvia.
¤ Nauti kalasta: valitse kala- ja vihannesruoka lihan ja muun raskaan ravinnon sijaan.
¤ Karta sohvaa ja telkkaria: anna aikaa kirjalle ja lehdille.
¤ Kohota läheistesi mielialaa: keksi joka päivä jotain hyvää sanottavaa perheenjäsenistäsi, työtovereistasi, ystävistäsi.
Veli-Matti Hynninen
.