Kirkkoväylä 21.08.01, Veli-Matti Hynninen
Elämä on niin suuri salaisuus, ettei elinikä riitä sen salaisuuden avaamiseen. Vuosikymmenienkin jälkeen ihminen yllättyy löydöistään. Miksi ajattelen näin? Miksi toimin näin? Mikä ihmeessä saa minut tekemään näin? Ihminen näyttää jäävän salaisuudeksi itselleen.
Vielä suurempi salaisuus on kätketty toiseen ihmiseen. Tunnemme toisisamme vain likimääräisesti, emme koskaan tarkasti. Vaikka kumppanin käyttäytyminen tuntuu tutulta ja vaikka usein luulemme tietävämme hänen ajatuksensakin, ei se kuitenkaan ole välttämättä totta. Elämä on täynnä yllätyksiä ,muutoksia, suunnanmuutoksia – myös järkytyksiä
Raamattu kehoittaa meitä havainnoimaan, tarkkailemaan elämäntapaamme. On hyvä tarkastella omaa elämäntapaansa, tottumuksiaan, mielihalujaan. Olisiko muuttamisen varaa? Olenko urautunut? Vai olenko avoin uusille siirroille, paikoille, paikkakunnille? Jeesus itse edusti liikkuvaa, rentoa ja huolentonta elämäntapaa. Itselleen hamuaminen uuvuttaa ja jähmettää. Tasainen elämä saattaa olla turrvallisen tuntuista, mutta usein myös ikävystyttävää. Vaikka toistoa ja tuttuutta tarvitaan, ja se onkin usein hyväksi, silti pitäisi rohjeta astua totutuista ympyröistä ulos.
Evankeliumi muistuttaa publikaanin rukouksesta, aitoudesta. Publikaani oli aidosti stä mitä oli. Fariseus rukoili näyttävästi mutta epäaidosti. Publikaani oli epävarma, seisoi taempana, mutta hänen rukouksessaan oli sisältöä. Hän uskalsi olla apua tarvitseva, haavoittuva ihminen. Hän pyysi: ”Jumala ole minulle syntiselle armollinen!”
Veli-Matti Hynninen