Veli-Matti Hynninen 1995
Tekstin ääressä
1.1.
Uudenvuodenpäivä
Lk 2: 21
Virret:
41
131:4
40
317:2-3
37:1-
223:1-
38: 1,5
Raja viehättää eniten ehkä siksi, että se ei paljasta vielä koko totuutta. Olemme rajalla, mutta emme vielä tiedä mitä on edessä. Rajalta on lähdettävä liikkeelle ja kuljettava syvemmälle, luodattava taakse jäänyttä vanhaa ja kohdattava rajalta avautuvaa uutta.
Raja kiinnostaa myös siksi, että se kätkee salaisuuden. Ajatellaan esimerkiksi vaikka vaatekappaletta tai erityisesti muotia. Psykoanalyysi on paljastanut, että vaikkapa housujen ja paidan raja, tai puoliksi avatun puseron tai hansikkaan ja hihan raja, on eroottisessakin mielessä kaikkein kiinostavinta aluetta. Raosta välähtävä katkonaisuus viehättää (tässä tapauksessa ehkä myös viettelee) enemmän kuin koko paljas totuus. Ilmeisesti tästä syystä ihminen on väsymätön lavastamaan kaikkea esille tulevaa kätketyn näköiseksi.
Avautumisella pelkäämme kadottavamme salaisuuden, kaikkein kiinnostavimman ulottuvuuden elämästä. Karl Jaspers sanoo ihmisen verhoavan itsensä vaistomaisesti elämän rajatilanteissa. Selittämättömän kärsimyksen tai kuoleman edessä on etsittävä ”verhoa”, löydettävä edes jokin selitys kaikelle tapahtuvalle. Vastaavasti elämän myönteiset mysteerit,onnen ja menestyksen kokeminen vaativat ihmistä rajankäyntiin. Kaikkea muuta ihminen kestää paremmin kuin toiveittensa täyttymistä. Onnettomimpia ovat ne, jotka ovat aina saaneet kaiken haluamansa.
He ovat kadottaneet jaksamisen tai selviytymisen rajoilla olemisen jännitteisen kiinnostuksen. Haluaako ihminen lopulta ylittää olemassaolonsa ja tietoisuutensa rajat? Kestäisimmekö jos pääsisimme perille kaikenkäsittävästä elämän salaisuudesta? Miten ihminen kestää kaipuunsa muuttumisen näkemiseksi? Miten käy kun hämärä eksistenssimme ylittää kirkkaan transendenssin rajan?
Rajoista yksi jännittävimpiä lienee ajan raja. Nykyisyys on aina rajalla. Takana on mennyt, edessä on tuleva. Tässä ja nyt- elämää on totuttu tavoittelemaan. Mutta tarvitseeko sitä korostaa, kun nykyisyys tahtoo muutenkin liiaksi hallita. Joskus saattaa olla työlästä päästä eroon nykyisyyden kaiken kattavasta imperialismista.
Rajalta näkee taaksepäin. On mahdotonta ymmärtää elämää tuntematta mennyttä. Historiantutkimukselle on keskeistä löytää synnyn ja kehityksen geneettinen aikaperspektiivi. Kiinnostavaa on tietää mitä tapahtui samanaikaisesti ”siihen aikaan”, ja mitä ennen ja jälkeen, koska tapahtumisen keskinäiset suhteet paljastavat asioiden synty-yhteyksiä . Tapahtumien rajakohdat ovat tässäkin mielessä tärkeitä.
Rajalta avautuu näkymä eteenpäin. Ei uusi aina ole laadun tae, aina parempaa kuin vanha.Mutta olisi tuhlausta olla ottamatta huomioon edessä olevaa, koska uudessa on aina mahdollisuus. Olisi vastuutonta silmäillä tulevaisuutta keskustelematta tulevien sukupolvien kanssa. Ihmisen ympäristösuhde on tässä suhteessa oiva esimerkki. (Äskettäin edesmennyt Aimo T. Nikolainen lausahti minulle virkaanasettamisen yhteydessä Loviisassa viitaten kädellään ydinvoimaloihin päin, että on se eettisesti aika väärää ottaa velkaa lastenlastensa maksettavaksi. Lyhyt hyöty meille, pitkä haitta muille.) Miten onnistumme arvostamaan tulevaa, on kulttuurin yksi avainkysymys.
Jeesuksen saumaton tunika
Tältä pohjalta ei ole vaikea ymmärtää miksi Jeesuksen tunika oli saumaton. Jeesus-nimessä ajan raja häviää. Hänessä täyttyy kuluva aika (khronos) ja hänessä alkavat viimeiset ajat. Saumaton tunika muistuttaa Kristuksen rajattomuudesta. Ajan täyttyessä rajat häviävät.
Muistaakseni Raimo Harjula selvitti joskus miksi afrikkalaiset rakentavat majansa pyöreäksi. Heidän arkkitehtuurinsa ja kiireettömyytensä johtuu sen mukaan heidän erilaisesta aikakäsityksestään. Heillä ei ole kiirettä, koska aika ei lopu, vaan alkaa aina uudestaan. Syklisen eli kehällisen aikakäsityksen mukaan kehää kiertävä historia palaa aina aikojen kuluttua lähtökohtaansa.
Raamatun linjaama lienaarinen, suorvaviivainen aika taas alkaa luomisesta ja kulkee vääjäämättömästi päätöstä kohti: Kristuksessa ajat täyttyvät. Lineaarinen aika on olemukseltaan lyhyt. Se päättyy kerran. Lopun lähestyessä se eskaloituu eli kiihtyy kiihtymistään. (Fugit irreparabile tempus, aika pakenee palaamatta).
Uusi vuosi muistuttaa, että vain uusi järkyttää tietoisuutta. Uusi ei ole muoti, itseisarvo.Vanha ei aina ole hylättävää. Uusi ja vanha on pantava vastakkain. Vanhasta on luovuttava, uutta onluotava. Maailman järkytys on kohdattava, maailmaa on jopa järkytettävä, jotta uusi puhkeaisi.
Kompromissit kertovat elämänsä varmistamisesta ja väärästä itseihailusta. Repeämättömän, rajattoman elämän ihailu olisi itsepetosta. Uudenvuodenaaton tekstinä olevan Jesajan ennustuksen (Jes. 17:12-14) voi nähdä valtaisana historianfilosofisena näkynä. Aika on Jumalan. Historia on Jumalan. Maailmanhallinta on Jumalan. Mutta sinä olet turvassa, sillä ”Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi. Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.” (Ps. 121:7-8).
Veli-Matti Hynninen