Kirkko ja Kaupunki
Kysymykset:
- Mitä työtä teet nyt ja miksi haluat Töölön kirkkoherraksi?
- Miten kuvailet itseäsi a) ihmisenä b) seurakunnan johtajana?
- Millainen on Jumalasi?
* pappina Helsingin Kulosaaressa, Kalliossa ja Loviisassa
yli 32 virkavuotta
* puoliso hammaslääkäri Camilla Hynninen (44)
* kaksi opiskelijapoikaa: Matti (25) ja Antti (23)
* harrastuksena kirjat, kirjoittaminen, kansainväliset yhteydet, ritarikuntatyö, avantouinti
- Toimin kirkkoherrana Loviisassa (1980-) ja Porvoon rovastikunnan lääninrovastina (1993-). Olen lähtökohdiltani helsinkiläinen pappi. Ensimmäisessä seurakunnassani Kulosaaressa tein nuorisotyötä (1966-1978), Kallion kappalaisena (1978-1980) johdin diakoniatyötä, Loviisan monina kirkkoherravuosina olen luotsannut YKN:n puheenjohtajana seurakuntayhtymää. Lääninrovastina olen kolunnut Itä-Uusimaata reunasta reunaan. Seurakuntatyön kysymykset eri tyyppisissä seurakunnissa ovat tulleet tutuiksi. Jotain uuttakin olemme väliin yrittäneet luoda, innostus tuntuu kumma kyllä olevan nousussa. Miten ihmeessä?
Töölöön hakemistani en osaa selittää. Koko ajan on vain ollut sellainen tunne, että olen
palaamassa Helsinkiin, jossa koti on valmiina. Töölöönkö?
- a) Tuntosarveni sojottavat joka suuntaan, olen ahne ihmisille, innostun uudesta, vaalin vanhaa, kirjoitan, puhun,kuuntelen, antaudun elämälle. b) Kokemus on paras opettaja, sen uskon näkyvän johtajamistyylissäni. Kaksikymmentä kirkkoherravuotta on muovannut minusta yhteistyövalmentajan. Kannustan työtovereitani, iloitsen heidän aikaansaannoksistaan, kunnioitan erilaisuutta ja omaperäisyyttä.
- Minun Jumalani on luomisen ja levon vuorottelua. Jumalallinen elämä on uuden luomista, innostumista, antautumista. Kirjoittaessani, puhuessani tai jotenkin muuten uutta luodessani tunnen olevani lähellä Jumalaani. Ja päivävastoin. Silloin kun sanon ”ota minut” eikä minulla ole mitään muuta mahdollisuutta kuin vain olla ja ottaa vastaan, tunnen olevani lähellä Jumalaani. Minun Jumalani antaa, ei vaadi. Hän yllättää pukeutumalla täydelliseen vastakohtaansa: heikkoudessa, voimattomuudessa, tappiossa ja kärsimyksessä hän on todellisesti läsnä ja kantaa minua. Jos en ottaisi vastaan tätä, Jumalan hyvyyttä minulla ei olisi mitä jakaa tosille.