Kirkkoväylä 1.2.2000
Jumala, me kerromme temppelissä
sinun armollisista teoistasi. (Ps.48: 10)
Kynttilänpäivän aiheena on Jeesus-lapsen temppeliin tuominen. Jeesuksessa tuli maailmaan jumalallinen kirkkaus. Myös me olemme tästä kirkkaudesta osalliset.
Simeon siunaa lapsen ja hänen vanhempansa. Hän ylistää Jumalaa pelastuksen lahjasta ja kiittää maailmaan tulevasta valosta. Kevättä kynttelistä-sanonta viittaakin lähestyvään kevään tuloon. Valon määrä kasvaa, talven selkä taittuu, kevät tulee. Vanhastaan kynttilänpäivää on siis kutsuttu nimellä kynttelinpäivä. Kyntteli, kynttilä-sanan vanhana muotona, kuullostaa korvassa lempeältäja lämmittävältä.
Kun Jeesuksessa koittava jumalallinen kirkkaus tulee maailmaan, Simeon-vanhus näkee tässä tapahtumassa jo tulevien tapahtumien suuruuden: Golgatan risti häämöttää taustalla. Evankeliumi sanoo ytimekkäästi: ”Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.” Jeesus Kristus on Jumalan ilmoittaja, pelastus. Mooseksen tuomassa laissapelastus perustuu käskyjen ja kieltojen noudattamiseen. Kristus tuo maailmaan kokonaan uuden järjestyksen. Enää ei pelastuta noudattamalla lakia vaan armosta. Armo on Jumalan ylitsevuotavaa hyvyyttä.
Ihminen tulee kelvolliseksi Jumalalle ”yksin armosta, yksin Kristuksen tähden ja yksin uskosta” (sola gratia, propter Christum, per fidem). Pelastus on siis Jumalan lahja ihmiselle.Tämän voi kiteyttää sanaan usko. Usko sisältää pelastuksen, uskossa Kristus itse on todellisesti läsnä. Kristus itse on Jumalan armo, ja hän on myös se vanhurskaus, joka kelpaa Jumalalle. Kun Pyhä Henki sanan ja sakramentin kautta synnyttää uskon, Kristus salatulla asettuu asumaan ihmiseen.
Veli-Matti Hynninen