Kuudes sunnuntai loppiasesta 13.2.2000
Saarnaajankirja luettelee miten kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. On aika syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, aika heitellä kiviä, ja aika kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa, aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.
Kaiken luodun olemukseen on pantu ajan ja tapahtumisen jatkuvuus. Jumalan olemus ja toiminta pysyy salaisuutena. Vaikka Jumala on tehnyt kaiken kauniisti ajallaan, ihminen jää kuitenkin Jumalan edessä usein vaille vastauksia. Profeetat kuitenkin raottavat salaisuuden verhoa vakuuttaessaan, että salattu Jumala on kuitenkin pelastuksen Jumala. Me emme voi päästä perille Jumalan olemuksesta, mutta me voimme kääntyä Jumalaan päin , voimme katsella Jumalaa, elää luottamuksessa häneen. Hänet opitaan tuntemaan turvautumalla häneen, luottamalla hänen lupauksiinsa. Majesteetin edessä turha puhe vaikenee, hiljaisuus alkaa puhua. Vaikka salattu Jumala usein tuntuu vaikenevan, hän on lähellä hätääntynyttä.
Kuolemakaan ei sano viimeistä sanaa. Jumala joka on antanut Jeesuksen nousta kuolleista, on myös meille elämän ja kuoleman Herra. Jeesus itse on ylösnousemus ja elämä.
Veli-Matti Hynninen