Veli-Matti Hynninen
Jaakko Heinimäki kysyi:
1. Mitä pappina teet ja miksi Huopalahteen?
2.Mikä mielestäsi on kirkko?
3. Viimeisin oivalluksesi? Mitä oivalsit?
- Olen kirkkoherra, sielunpaimen. Kuuntelen ja kannustan. Kuuntelen ja puhun. Kuuntelen ja teen päätöksiä. Kuuntelen ja autan. Kuuntelen ja kuljen rinnalla. Koko elämä sulaa yhdeksi rukoukseksi, yhdessä jaksamiseksi. Seurakuntatyö on elämäntyötäni. Elän laumani keskellä, jaan sakramentit, saarnaan, lohdutan, siunaan, kirjoitan, luon yhteyksiä.
Seurakuntatyöni aloitin Kulosaaressa nuorisonohjaajana, nuorisopappina ja uskonnonopettajana (1966-1978), jatkoin Kallion kappalaisena (1978-1980). Kaksikymmentä kirkkoherravuottani Loviisassa (1980-) ja lääninrovastivuoteni (1993-1999) laajensivat vastuutani. Haluan nyt jatkaa Huopalahdessa Winterin – Hakkaraisen – Kokon työtä. Kotiseutu- ja seurakuntaperinne on minulle kallis. Yksin Huopalahden ainutlaatuinen kirkko elävän jumalanpalveluksen paikkana innostaa. Haluan antaa voimavarani ja pitkän seurakuntakokemukseni seurakuntalaisteni käyttöön.
- ”Rakkaani myös me olemme Jumalan lapsia eikä vielä ole käynyt ilmi mitä meistä tulee.” (1 Joh.3:2) Minun kirkkoni yllättää avoimuudellaan. Se on matkalla tuntemattomaan. Se luo uutta. Se ottaa lämpöisesti syliinsä. Se on Jumalan kokemista. Se ei teoretisoi, eikä vain hallinnoi vaan jakaa rakkautta ja anteeksiantamusta käytännöllisesti.. Minun kirkkoni arvostaa ihmistä, elinympäristöä, luomakuntaa, se puolustaa heikkoa ja armahtaa langennutta.
Kristuksen kirkko on Jumalan perhe. Siinä Jumala yhdistää meidät itseensä ja toisiimme. Se on pelastuksen ja toivon merkki. Kirkkoni ajaa ihmiskunnan ykseyttä. Se ylittää rajat. Se on rohkea. Se puolustaa kärsivää. Se sitoutuu oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan, julistaa vapautusta. Minun kirkkoni on kiinnostunut kaikesta , mitä tapahtuu elämässä. Tehtäväni tämän kirkon pappina on vapauttaa ihmiset heidän iloonsa.
- Joka uskaltaa, se voittaa! Vuosituhatluvun taitteessa jälleen havaitsen miten tärkeää on astua tulevaisuuteen selkä edellä, sillä kaikki nykyinen on sidoksissa menneisyyteensä ja liikkuu takaperin tulevaisuuteen. Paras tapa ennustaa tulevaa on luoda sitä itse. Vaikka seurakunnassakin pysyvää on muutos, vaalin perinnettä, etsin läheistä toimintatapaa, luon uutta kulttuuria. Päättäväinen lähtöaskel avaa tulevaisuuden.
Oivallus: sivistyksen ensimmäinen ehto on, että ihminen on hyvällä tuulella. Innostun aina, kun saan tuottaa iloa, jakaa ahdistusta ja luoda uutta. Elämän salaisuutta on etsittävä yhdessä. Muutenkin yhdessä puuhaaminen on hauskaa.
Veli-Matti Hynninen