Viestintäseminaari Fantaasialla 27.-28.12.2000
Kommunikaatiotiede tutkii viestien tuottamista ja välittymistä, viestintää Mutta miten tarkastella (semioottiselta kannalta) merkityksen muodostumista? Miten merkit vaikuttavat vuorovaikutuksessa, dialogissa ja kommunikaatiossa?
Matemaattisessa kommunikaatiomallissa kommunikaatio mielletään viestin välittymiseksi lähettäjältä vastaanottajalle. (Esim. kanava/puhelin – koodi/kieli). Semiotiikassa välittymisen ohella on kyse tuottamisen ja vääristymisen prosessista, jossa sanoma ”karkaa” lähettäjän kontrollista. Umberto Eco sanookin merkeille olevan olennaista se, että niiden avulla on helppo valehdella.
Jean Baudrillard puhuu simulaation logiikasta. Hänen mukaansa todellisuuden vaikutelman synnyttäminen on korvannut todellisuuteen viittaamisen. Eli todellisuutta simuloidaan: annetaan ymmärtää että kuva tai reportaasi – merkki, teksti – kuvaa uskollisesti todellisia tapahtumia. Merkki ikäänkuin väittää haihtuvansa todellisuuden tieltä. Kuitenkin vastaanottaja kohtaa vain merkin tai tekstin, toimittajan luoman konstruktion.
Simulaatiossa on kyse olemisen tavasta: katsoja kohtaa vain merkkejä ja tekstejä, ei todellisuutta.
Joukkoviestimet ovat vahvasti taloudellisessa ja sosiologisessa muutoksessa. Viihteestä tulee entistä enemmän faktaa tärkeämpää. Fakta imitoi viihteen rakenteita – kertomus korvaa analyysin, iskevyys pohdinnan. Syntyy hybridejä, jossa todellisuus ruokkii sensaation ja viihtyvyyden tarvetta.
Seurakunta/kirkko on sanoman tuottaja kun taas media on enemmän sen välittäjä. Vastuu kirkon tuottamasta sanomasta on siis kirkolla itsellään, pitää olla sanottavaa. Mitä muita vaatimuksia ja odotuksia kirkkoon kohdistuukaan viestien tuottajana? Kirkko ei vain tuota sanomaa vaan se muuttaa sanomallaan maailmaa. Joulukin otetaan parhaiten vastaan siellä missä ainoana toivona on muutos (vrt. yksinäisten joulujuhla).
Filosofi H.Paul Gricen laatimat keskustelun maksiimit:
Määrän maksiimi:
- Tee annistasi riittävän informatiivinen
- Älä tee annistasi liian informatiivista
Laadun maksiimi:
- Älä esitä paikkansa pitämättömiä väitteitä
- Älä esitä väitteitä, joista sinulla ei ole riittäviä todisteita
Suhteen maksiimi:
Tee annistasi relevantti
Tavan maksiimi:
Ole selkeä ja etenkin:
- Vältä hämäryyttä
- Vältä monimerkityksisyyttä
- Ole lyhytsanainen
- Ole järjestelmällinen
Grice korostaa että tavallisessa keskustelussa maksiimeja rikotaan jatkuvasti: puhumme tappaaksemme aikaa (rikomme suhteen maksiimia), lavertelemme ja kuvailemme liian lajasti tai suppeasti (määrän maksiimin rikkomus), arvailemme asioiden kehittymistä ja toistamme kuulopuheita(laadun maksiimin rikkomus), poukkoilemme asiasta ja ajatuksesta toiseen (tavan maksiimin unohtaminen). Aina emme edes tiedä mistä onkaan puhe kun keskustelemme (yhteistyön periaate horjuu). On myös kielenkäytön lajeja, jotka perustuvat maksiimien rikkomiseen. Dekkari lässähtäisi, jos murhaaja paljastuisi heti. Vitsi ei naurata, jos se ei yllätä.