Veli-Matti Hynninen
Loviisan rauhanfoorumi 4.-6.8.2000
Kun muutama vuosi sitten suoritin yliopistollista Eurooppa-arvosanaa, kahlasin läpi vinon pinon eurooppakirjallisuutta. Kävin läpi Euroopan unionin synty- ja kehitysvaiheita, ajattelin tuolloin oivaltaneeni jotain keskeistä maanosamme nykytilanteesta. Ehkä aavistinkin silloin. Nyt huomaan, että silloin oppimani asiat ovat auttamattomasti vanhentuneita. Eurooppa on toisenlainen, Euroopan unioni on toisenlainen. Voisiko sanoa, että myös maailmamme on erilainen.
Euroopan ehkä kovin murros koettiin 1990-luvulla. Tuon rajun muutoksen symbolina pidetään Berliinin muurin murenemista, rautaesiripun repeämistä, kylmän sodan päättymistä. Neuvostoliitolta putosi pohja. Kaksi kertaa olemme vaelluksellamme pahasti juuttuneet paikoillemme. Kumpikaan näistä ”keitaista”, tieteellinen maailmankuva sen paremmin kuin kommunismikaan eivät ole pystyneet pelastamaan maailmaa, tuomaan meille täyttymystä, rakentamaan kestävää paratiisia. Totuuksina pitämämme utopiat on pitänyt hylätä, totuutta emme näytä vielä löytäneenkään. Miltä ajan merkit nyt näyttävät?
Eurooppa yhdentyy vauhdikkaasti
Ensimmäinen merkki on kiihtyvä integraatio. Olemme suomalaisina ja Suomena olleet tässä muutoksen valtauomassa. Olemme sukeltaneet Euroopan talousalueeseen, päässeet oman tahtomme mukaisesti Euroopan unionin jäseniksi, olemme olleet uudistamassa unionin perussopimusta. Ja nyt viimeksi, olemme ehtineet paukutella jo Euroopan unionin puheenjohtajan painavaa nuijaakin.
Muutos väreilee ilmassa. Miten vaikuttavat pidetyt Euroopan parlamentin vaalit? Miksi Euroopan komission oli erottava? Mitä tietää uusi komissio? Mitä saimme aikaan puheenjohtajakaudellamme?
Miten etenevät unionin laajenemisneuvottelut? Missä jamassa on talous- ja rahaliitto? Mihin suuntaan kehittyy Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikka? Miten käy talonpojan Suomessa, Euroopassa?
Kuulen usein tavallisten ihmisten kyselevän, miksi ihmeessä ollenkaan on pitänyt yhdentyä? Tiedämmekö itsekään mitkä ovat unionin perusperiaatteet? Mikä ajoi meidät unioniin? Mikä on Suomen jäsenyyden sisältö? Tunnemmeko seuraukset? Mitä velvoitteita on tulossa? Kuka päättää ja miten hallinnoidaan Suomen jäsenyyttä? Miltä näyttää unionin ja miltä Suomen tulevaisuus?
Unionin tulevaisuus
Ei vain Eurooppa, vaan nyt nimenomaan juuri Euroopan unioni on suuressa murroksessa. Tällä vuosikymmenellä jäsenmäärä kaksinkertaistuu. Otetaan käyttöön yhteinen raha. Otetaan yhdessä vastuu myös sotilaallisesta vakaudesta. Euroopan unioni on kasvamassa koko Euroopan kattavaksi unioniksi.
Loviisan rauhanfoorumissa 2000 tarkastellaan unionin laajentumista. Luxemburgin Eurooppa-neuvostossa 1997 jäsenyysneuvottelut päätettiin aloittaa Puolan, Tsekin, Unkarin, Slovenian, Viron ja Kyproksen kanssa. Valmistelevat neuvottelut päätettiin aloittaa
Eurooppa tänään/ Veli-Matti Hynninen/jatkoa
Latvian, Liettuan, Slovakian, Romanian ja Bulgarian kanssa. Myös Turkki tuli tähän joukkoon 1999. EU on siis laajenemassa itään.
Nyt, Helsingin Eurooppa-neuvoston jälkeen käydään siis neuvotteluja kahdentoista hakijamaan kanssa. Yksikään näistä ei tiedä, milloin heidät hyväksytään. Unioni on valmis ottamaan uusia maita 2003. Mutta sitä ennen pitää HVK:n (hallitusten välisen konferenssin) tulokset ratifioida kaikissa nykyisissä jäsenmaissa. Toiseksi neuvottelut hakijamaiden kanssa pitää saada siihen mennessä päätökseen. Kukin maa voi sitten edetä omaan tahtiinsa. Jos hyvin käy, joka vuosi voi joku tulla hyväksytyksi unioniin.
Hakijat ovat jotakuinkin samalla viivalla. Romania ja Bulgaria ovat tosin muita alempana. Hyväksytyksi tuleminen edellyttää hallinnollista vakautta, jotka edellyttävät demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden tinkimätöntä noudattamista. Tähän rauhanfoorumiin tuo terveisensä Romaniasta unkarilaista vähemmistöä edustava luterilainen piispa Arpád Mózes, joka tietää miten
häikäilemättömästi nykyiset romanialaiset vallanpitäjät syrjivät unkarilaista ja luterilaista vähemmistöä. Presidentti Emil Constantinescu Suomessa käydessään ei tätä myöntänyt, mutta unkarilaisten tuomaa todistusta ei ole syytä epäillä. Diskriminaatio jatkuu. Jos syrjintä ei lopu, Romanialla ei ole mitään mahdollisuutta päästä Euroopan unionin jäseneksi. Ihmisoikeuksien kunnioitus ja vähemmistöjen suojelu ovat ehdottomia kriteereitä. Tässä on yksi meille läheinen ja kuvaava esimerkki siitä miten unionin jäsenyys voi korjata epäkohtia.
Myös markkinatalouden tulee toimia. Maan tulee kestää kilpailupainetta ja markkinahenkeä. Hakijamaan on sitouduttava poliittisesti unionin talous- ja rahaliiton tavoitteisiin. Vielä tämän vuoden lopussa julkaistaan raportti ehdokkaiden etenemisvauhdista.
Pohjoinen ulottuvuus
Tässä rauhanfoorumissa kiinnostava näkökulma on Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden kehitys. Tavoitteenahan on kehittää Euroopan pohjoisosiin samantapaiset poliittiset puitteet kuin Välimeren alueella on jo tehty.
Tämä tarkoittaa Venäjän tuomista yhä tiiviimmin eurooppalaiseen yhteistyöhön. Ajatellaan, että integroituminen olisi hyödyllistä sekä Euroopalle että Venäjälle itselleen. Kumpikin hyötyisi. Tämä auttaisi Venäjää nopeammin saavuttamaan taloudellisen vakauden. Taloudellinen vakaus raivaa tietä poliittiselle tasapainolle.
Euroopan pohjoisosiin sisältyy suuria mahdollisuuksia. Luoteis-Venäjällä ja Barentsin alueella sijaitsevat merkittävät maakaasu- öljyesiintymät ovat tärkeitä koko Euroopalle. Eurooppa on tulevaisuudessa yhä enemmän riippuvaisempi tästä
pohjoisesta ulottuvuudesta. Unioni on jo nyt Venäjän huomattavin energian ja raaka-aineiden ostaja.
Pelisäännöistä sopiminen on tärkeää. Viime syksynä EU:n ulkoministerit haistelivat pohjoista ilmanalaa pitäessään kokouksena Saariselällä. Silloinen ulkoministerimme ja rauhanfoorumin neuvottelukunnan jäsenemme Tarja Halonen ja EU-komissaari Hans van der Broek vaikuttivat ainakin kuvien perusteella olevan pohjoiseen päin kallellaan. Mutta mitä miettivät venäläiset itse? Loviisan rauhanfoorumiin osallistuvilla venäläisillä ystävillämme lienee tässä sanansa sanottavana. Odotamme heidän puheenvuoroaan tässä Eurooppa- tänään-tapahtumassa mielenkiinnolla.